Egyptiläinen Nashaat kuoli, koska häntä alettiin lyödä kaupassa metalliputkilla ja veitsillä. Hän on yksi niistä monista, jotka on tapettu vähäpätöisen syyn nojalla kristillisen uskonsa vuoksi.
Egyptissä raportoidaan vuosittain kymmeniä kristittyihin kohdistuvia väkivallantekoja. Viharikokset saavat usein alkunsa jostain mitättömästä tapahtumasta. Lopputulos on kuitenkin vakava niihin osallisiksi joutuneille kristityille. Syylliset selviävät tilanteesta usein ilman minkäänlaisia seuraamuksia tai saavat vain vähäisen rangaistuksen.
Nashaat, joka ammatikseen teki perinteisiä ristitatuointeja, joutui itse vainon uhriksi. Ranteeseen tehtävät ristitatuoinnit nimittäin muistuttavat koptikristittyjä heidän identiteetistään, erityisesti vainojen aikana. ”Nashaat oli minulle kuin isä”, kuvaa hänen nuorempi veljensä Girgis. Surmatyöstä on kulunut vuosi, mutta suru ei ole helpottanut. Nashaatilta jäi vaimon, Magdan, lisäksi kolme tytärtä, 12-vuotias Maresta, 11-vuotias Mira ja 9-vuotias Mirolla, sekä 5-vuotias poika Bavly.
”Kaikki alkoi siitä, kun vaimoni Maryam meni ostamaan uusia vaatteita ja kenkiä jouluksi”, Girgis kertoo. ”Kun hän palasi kotiin, hän huomasi vian yhdessä kengässä. Sehän ei ole ongelma: kengät voi palauttaa ja saada uudet tilalle.”
Vaikka asia oli hyvin tavanomainen, kaupassa tapahtumat kärjistyivät. Maryamin ja Nashaatin tyttären Marestan palauttaessa kenkiä kauppias tunnisti heidät kristityiksi ranteiden ristitatuoinneista ja huivittomuudesta. Hän heitti kengät takaisin ja huusi, ettei tekisi kauppaa kristittyjen kanssa.
Ällistynyt Maryam näytti kengässä olevaa vikaa toiselle asiakkaalle. Silloin kauppias sai raivokohtauksen. Hän kiskoi Maryamia hiuksista niin, että tämän kasvot iskeytyivät seinään. Sitten hän työnsi Nashaatin tyttären maahan ja huusi: ”Senkin kristityt!”
”Senkin kristityt!” kauppias huusi.
Veitset esiin
Maryam ja Maresta lähtivät kaupasta hyvin järkyttyneinä. Juuri sillä hetkellä Nashaat sattui soittamaan Maryamille ja kuuli tämän itkevän. Maresta otti puhelimen ja kertoi tapahtuneesta isälleen, joka lupasi tulla paikalle välittömästi. Sitten Maryam soitti miehelleen. ”Löysin vaimoni ja veljentyttäreni kadulta, jossa toiset kristityt naiset koettivat rauhoitella heitä”, Girgis kertoo. Sitten hän meni kauppaan ja näki veljensä seisovan ääri-islamistien keskellä. Veli puhui kaupan omistajalle tavalliseen rauhalliseen tapaansa ja kysyi, oliko tämä lyönyt hänen tytärtään. Kauppias myönsi ja lisäsi: ”Etkä sinä voi tehdä sille mitään, kristitty!”
”He alkoivat lyödä veljeäni metalliputkilla”, Girgis kuvaa. ”Sitten he vetivät esiin veitsensä ja iskivät häntä jalkaan saadakseen hänet kaatumaan. Sen jälkeen he iskivät häntä veitsellä kylkeen ja huusivat: ’Pakanat, vääräuskoiset!’ He hyökkäsivät myös minun kimppuuni niin, että sain 20 tikkiä.”
”Äitini ja Nashaatin vaimo yrittivät kuljettaa Nashaatin riksalla sairaalaan, mutta hän kuoli matkalla. Maresta koetti epätoivoisesti elvyttää isäänsä, mutta se oli liian myöhäistä.” Girgis näyttää puhelimeltaan videon: arkku kulkee katua pitkin suuren ihmisjoukon saattamana. ”Nashaatilla oli paljon ystäviä, sekä muslimeja että kristittyjä”, hän sanoo. ”Naapuruston maltilliset muslimit tuomitsivat teon. He tiesivät Nashaatin hyväksi mieheksi.”
Maresta koetti elvyttää isäänsä, mutta se oli myöhäistä.
Tuomio voi raueta
Tarina ei pääty tähän. Vaikka neljä miestä sai syytteet, vain kauppias sai tuomion: seitsemän vuotta vankeutta. Se merkitsee todellisuudessa kahta tai kolmea vuotta. Tuomioistuin katsoi, että kyseessä ei ollut murha (josta saa Egyptissä kuolemantuomion). Tuomioistuimen mukaan Nashaatin kuolema oli seurausta hänen ja kauppiaan välisestä tasaveroisesta tappelusta. Tappajaa ei silti koskaan pidätetty. Hän myi kauppansa ja muutti muualle. ”Jos hän pysyy poissa kaksi vuotta, rangaistus raukeaa, ja hän voi jälleen elää asuinalueellamme ilman mitään seurauksia”, Girgis selittää.
Perheenjäsenet eivät ole enää turvassa kotikulmillaan. Tapauksen jälkeen ääri-islamistit ovat uhkailleet heitä. Pääkohteena on Nashaatin tytär Maresta, joka on saanut outoja puhelinsoittoja. Niissä häneltä kysellään kaikenlaista ja pyydetään tapaamisiin. Marestaa myös seurataan säännöllisesti kadulla. Kerran hunnutettu nainen koetti työntää hänet riksaan.
Kaikesta huolimatta perhe ei ole kadottanut luottamustaan Jumalaan. Kun he katsovat ristitatuointeja ranteissaan, he eivät ajattele vain Nashaatia, joka teki ne, vaan Jumalaa, joka ei koskaan hylkää heitä.
Koko perhe pyytää rukoilemaan samaa asiaa: ”Rukoilkaa turvallisuutemme puolesta ja että rauha palaisi kotiimme.”
Tappajaa ei koskaan pidätetty.
