Ngoc on palvonut kuolleita esi-isiä, selvinnyt miehensä väkivallasta ja karkotettu yhteisöstään. Tämä pieni mutta vahva vietnamilainen nainen on nähnyt, kuinka Jumala tuo valon pimeyteen ja luo tuhkasta uutta.

Ngoc* muistaa hyvin tapahtumat 3. maaliskuuta 2025. Tuolloin parikymmentä kyläläistä tuli hänen kotiinsa ja yritti pakottaa hänet luopumaan Jeesuksesta.

Perinteen mukaan kyläläiset kokoontuvat sinä päivänä yhteen taloon. He valmistavat uhreja jumalilleen kylän shamaanin tai noidan johtaman rituaalin mukaisesti. Henkisen puhtauden säilyttämiseksi kyläläisten on karkotettava Kristuksen seuraajat.

”He tarttuivat käsiini ja raahasivat minut ulos talosta”, Ngoc muistelee. Hänet pakotettiin lähtemään kylästä. Hän ei saanut ottaa mukaansa mitään, ei edes vaatteita tai ruokaa.

Ngocin 16-vuotias tytär Mien* ja lapsenlapsi näkivät tilanteen. Myötätunnosta Ngocia kohtaan he tekivät vaikean päätöksen ja lähtivät tämän mukaan. Heillä oli vain uskonsa, kun he nöyryytettyinä ja murheellisina jättivät kylänsä Vietnamissa.

Vuosien hiljainen kärsimys

Ngoc, 63, syntyi ja kasvoi Dao-kansaan kuuluvassa perheessä. Dao-kansa on etninen vähemmistö Luoteis-Vietnamissa. Muiden kyläläisten tavoin Ngoc kasvoi palvomaan esi-isiä. Kun hän meni naimisiin ja sai lapsia, hän ja hänen miehensä Vu* opettivat kahdeksalle lapselleen saman perinteen.

Uskonto ei kuitenkaan tuonut rauhaa Ngocille eikä hänen perheelleen. Lisäksi Vulla oli taipumus väkivaltaisiin raivokohtauksiin, etenkin juopuneena. Kun näin tapahtui, Ngocista tuli miehensä nyrkkeilysäkki.

”Isäni lyö vain äitiäni”, kertoo Ngocin nuorin tytär Mien. ”Hän ei koskaan lyö minua tai sisaruksiani. En tiedä miksi.”

Jokainen sana Jeesuksen rakkaudesta ja anteeksiannosta kosketti Ngocia syvästi.

Ngoc kärsi hiljaa vuosien ajan avioliitossaan. Hän eli varovaisesti, koska ei tiennyt, mikä voisi laukaista Vun seuraavan raivokohtauksen.

Etsiessään helpotusta tilanteeseensa Ngoc päätti uskaltautua paikalliseen kirkkoon. Aluksi hän kuunteli hiljaa pastorin opetuksia. Jokainen sana Jeesuksen rakkaudesta ja anteeksiannosta kosketti häntä syvästi. Ngoc otti Kristuksen vastaan 10. maaliskuuta 2024.

Ngoc koki seurakunnan turvapaikkana. Siellä hänet otettiin lämpimästi vastaan ja häneen suhtauduttiin rakkaudellisesti. Tämä oli selvä vastakohta sille, miten häntä kohdeltiin omassa kodissaan.

Väkivaltaisen vainon kohteena

Hän päätti kertoa Vulle uskoontulostaan ja löytämästään rauhasta. Pian Ngoc ymmärsi, mitä tarkoitti joutua väkivaltaisen vainon kohteeksi uskonsa vuoksi.

”Eräänä yönä Vu tuli kotiin humalassa ja yritti kuristaa minut nukkuessani”, Ngoc muistelee. ”Teeskentelin olevani kuollut pidättämällä hengitystäni. Hän luuli minun kuolleen ja lopetti.”

Tuon yön jälkeen Ngoc pelkäsi aina Vun nähdessään. ”Hän yritti kivittää minut, mutta väistin ja juoksin pakoon”, hän kertoo. Vu myös kirosi ja solvasi häntä sekä kutsui kristinuskoa pahaksi uskonnoksi, joka johtaa ihmisiä harhaan.

Myös Ngocin tytär Mien alkoi käydä kirkossa ja lopulta vastaanotti Kristuksen. Mien sai ensimmäisen Raamattunsa sieltä. Nähdessään Raamatun hänen isänsä yritti riistää sen häneltä, mutta Mien piti siitä tiukasti kiinni.

Ngocin muut lapset suhtautuivat hänen uskoonsa välinpitämättömästi. ”Jos haluat uskoa Jumalaan, tee kuten haluat”, he sanoivat.

Painostettu ja karkotettu

Kyläpäällikkö alkoi pelätä, että Ngocin kristillinen usko toisi huonoa onnea ja saisi muutkin luopumaan heimon perinteisistä uskomuksista. Ngocin pojatkin liittoutuivat häntä vastustavien kyläläisten kanssa.

Elokuussa 2024 kyläpäällikkö kutsui Ngocin luokseen ja asetti hänet kohtalokkaan valinnan eteen: luopua Jumalasta ja pysyä kylässä tai jatkaa Kristuksen seuraamista ja jättää kotinsa ja yhteisönsä.

Ngoc päätti pysyä uskollisena. Samalla hän nopeasti ymmärsi, että Jeesuksen seuraaminen oli tehnyt hänestä hylkiön omien läheistensä ja tutun yhteisön keskuudessa – yhteisön, johon hän oli kuulunut koko ikänsä. Silti hän koki tehneensä oikean valinnan.

”Tiedän vain, että Jumalalla on hyvä tarkoitus elämälleni. Hän pelasti minut, joten luotan vain Häneen.”

Ngoc

”Vaikka mieheni ja poikani vastustivat uskoani, tunsin rauhaa”, hän sanoo. ”En enää välittänyt heidän vastustuksestaan. Tiedän vain, että Jumalalla on hyvä tarkoitus elämälleni. Hän pelasti minut, joten luotan vain Häneen.”

Muutamaa kuukautta myöhemmin, joulukuussa 2024, paikalliset viranomaiset vierailivat Ngocin kotona kahdesti ja toistivat uhkauksensa. Helmikuuhun 2025 mennessä hänelle oli asetettu lisää rangaistuksia, joilla häntä yritettiin jälleen pelotella luopumaan uudesta uskostaan.

Kuukautta myöhemmin 20 ihmisen joukko teki viimeisen hyökkäyksen Ngocin kimppuun ja pakotti hänet, hänen tyttärensä ja lapsenlapsensa muuttamaan toiseen kylään.

Kauneutta tuhkasta

Ngoc, hänen lapsenlapsensa ja Mien saapuivat uuteen kylään lähes tyhjin käsin. Onneksi sikäläinen kristitty tarjosi heille väliaikaisen suojan. Pastori Nhan*, paikallinen seurakunnanjohtaja ja Open Doorsin yhteistyökumppani, auttoi heitä opiskelemaan Raamattua ja sopeutumaan uuteen elämään.

Ngoc tietää, että kaikki, mitä he ovat saaneet elämänsä uudelleen aloittamiseen, on Open Doorsin tukijoiden avun ja rukousten ansiota. Hän kiittää Jumalaa heidän saamastaan avusta, erityisesti ruoasta ja vaatteista. Apua tarvittiin etenkin ensimmäisten kuukausien aikana.

Nyt Ngoc asuu erillään miehestään omassa pienessä talossaan. Hän huolehtii edelleen lapsenlapsestaan ja vie hänet joka päivä kouluun. Mien asuu ja työskentelee muualla. Ngoc kutsuu Mieniä ja lapsenlastaan matkakumppaneikseen.

”Jumala on aina hyvä. Luotan Häneen ikuisesti.”

Ngoc

Tämä pienikokoinen nainen, joka ennen palvoi kuolleita esi-isiä ja on selvinnyt murhayrityksistä, on nähnyt Jumalan toimivan voimallisesti. Hän luottaa siihen, että Jumala tuo valon pimeyteen ja luo kauneutta tuhkasta.

Pohtiessaan matkaansa hän kertoo: ”Jumala on aina hyvä. Luotan Häneen ikuisesti. Hän tuntee sydämeni ja tarpeeni. Hän antaa minulle parhaat asiat tahtonsa mukaan. Niin olen saanut kokea. Kannustan muita luottamaan Herraan, kunnes Hän tulee takaisin. Hän pelastaa meidät, kuten pelasti minut.”

Rukoile:

• Rukoile Ngocin ja hänen perheensä turvallisuuden puolesta heidän asetuttuaan uuteen kylään. Rukoile Ngocin lapsenlapsen puolesta ja erityisesti Mienin puolesta, joka työskentelee ja asuu kaukana heistä. Rukoile, että Jumala suojelee heitä kaikkialla, missä he liikkuvat ja kaikessa, mitä he tekevät.
• Rukoile, että Jumala antaa heille rauhan ja vahvan uskon. Pyydä myös, että heidän entisen kylänsä viranomaiset ja yhteisö lopettaisivat syrjinnän uusia uskoon tulleita kohtaan ja osoittaisivat ymmärrystä ja hyväksyntää.
• Rukoile Ngocin miehen ja muiden lasten puolesta, että he oppivat ymmärtämään ja kunnioittamaan Ngocin uskoa Kristukseen.
• Rukoile, että Pyhä Henki koskettaa ja pehmentää hänen perheensä sydämiä, jotta he oppisivat tuntemaan Jumalan rakkauden ja tulisivat uskoon.

*Nimet muutettu turvallisuussyistä.