Damaskoksen vallanneen ryhmän historiasta löytyy kytkös terroristijärjestöön, ja ryhmällä on islamistinen agenda. Vaikka ryhmä on antanut ymmärtää olevansa suvaitsevainen vähemmistöjä kohtaan, kokevat Syyrian kristityt epävarmuutta ja pelkoa.
Joulukuun alussa Syyria näytti muuttuvan yhdessä yössä. Kapinalliset ottivat haltuunsa pääkaupunki Damaskoksen. Syyrian vahva johtaja Bashar al-Assad pakeni Venäjälle. Hän oli johtanut maata yli 20 vuotta isänsä jälkeen, ja tämä puolestaan oli johtanut lähes 30 vuotta. Nyt ensimmäistä kertaa lähes 50 vuoteen Syyriaa ei johda Assad.
Turkin tukeman oppositioryhmän Hayat Tahrir al-Shamin (HTS) syyrialaiset taistelijat pääsivät 29. marraskuuta Aleppon, Syyrian toiseksi suurimman kaupungin, keskustaan. Päivää myöhemmin HTS:n joukot suuntasivat kohti Haman kaupunkia, ja joulukuun 5. päivään mennessä he ottivat Haman valtaansa.
Lopulta HTS:n joukot valtasivat myös Homsin ja etenivät kohti Damaskosta. Joulukuun 7. päivään mennessä Assad oli paennut, ja kapinallisryhmät olivat julistaneet voiton ja nostaneet uuden Syyrian lipun Damaskoksen ylle.
Kapinallisten valtaannousu oli nopea – vaikkakin perusta oli valmisteltu lähes vuosikymmenen kestäneen sisällissodan aikana.
Mutta keitä nämä kapinallisjoukot ovat? Ja mitä uusi poliittinen todellisuus merkitsee Syyrian kristityille?
Keitä ovat Syyrian uudet johtajat?
Ryhmä Hayat Tahrir al-Sham (nimi tarkoittaa karkeasti käännettynä ”Levantin vapautusjärjestöä”) aloitti vuonna 2011 toisella nimellä, Jabhat al-Nustra, joka oli al-Qaidan liittolainen. BBC:n mukaan ryhmä oli ”yksi tehokkaimmista ja kuolettavimmista presidentti Assadia vastustavista ryhmistä” Syyrian sisällissodan alkuvaiheessa.
Vuonna 2016 ryhmä katkaisi siteensä al-Qaidaan ja lopulta vuonna 2017 nimesi itsensä uudelleen sulautuessaan muihin kapinallisjoukkoihin. Kun oppositioryhmät oli vuonna 2016 ajettu ulos Alepposta, HTS valvoi pääasiassa Aleppon länsipuolella Idlibin kaupungin ympärillä sijaitsevaa aluetta. Turkki tukee heitä. USA, EU ja Britannia katsovat heidät yhä terroristijärjestöksi.
HTS:llä on islamistinen agenda: he ovat jo pitkään halunneet syrjäyttää Assadin ja Hizbollahin – Iranin tukeman islamistisen libanonilaisryhmän – ja asettaa Syyriaan islamilaisen hallinnon. HTS:n vallan aikana Idlibissä kristillinen papisto ei saanut eikä saa kävellä ulkona sellaisessa vaatetuksessa, josta heidät tunnistaisi papeiksi tai pastoreiksi. Kirkkorakennuksista poistettiin ristit.
”HTS on tehnyt kaikkensa kertoakseen julkisesti kristityille ja muille uskonnollisille ja etnisille vähemmistöille, että he voivat elää turvallisesti sen vallan alla.”
HTS:n johtaja Ahmed al-Sharaa CNN:lle
Silti HTS-taistelijoiden uhkauksista kristittyjä tai muita ryhmiä vastaan ei ole raportoitu viime aikoina. Ja ryhmän julkiset julistukset antavat ymmärtää, että he yrittävät osoittaa olevansa suvaitsevia vähemmistöjä ja ihmisoikeuksia kohtaan. HTS:n johtaja, Ahmed al-Sharaa (joka aiemmin käytti nimimerkkiä Abu Mohammad al-Jolani), kertoi CNN:lle jopa, että HTS on ”tehnyt kaikkensa kertoakseen julkisesti kristityille ja muille uskonnollisille ja etnisille vähemmistöille, että he voivat elää turvallisesti sen vallan alla”.
”Kenelläkään ei ole oikeutta pyyhkiä pois toista ryhmää”, al-Sharaa kertoi CNN:lle. ”Nämä lahkot ovat eläneet rinnakkain tällä seudulla satoja vuosia, eikä kellään ole oikeutta eliminoida niitä.”
Viimeisin julkisesti saatavilla oleva sääntökokoelma HTS:n johtajuudesta Damaskoksessa antaa myös ymmärtää, että on toivoa kohtuullisemmasta islamistisesta järjestyksestä. Näihin sääntöihin kuuluu syyrialaisten välisen koston kieltäminen, tiedotusvälineiden vapauden takaaminen ja naisten vaatetusta koskevien rajoitusten kieltäminen, mukaan lukien islamilainen pukeutuminen.
”Syyrian johtajuuden siirtyminen HTS:n johtajan Ahmed al-Sharaan alaisuuteen on herättänyt ristiriitaisia reaktioita”, selittää Open Doorsin Lähi-idän tutkimusanalyytikko Henriette Kats. ”Vaikka hän lupaa turvallisuutta ja rauhanomaista rinnakkaiseloa kaikille vähemmistöille, myös kristityille, epäilyksiä herättävät HTS:n jihadistiset juuret ja ihmisoikeusloukkaukset.”
Näin ollen epävarmuus jatkuu.
Kristityt eivät tiedä, mitä odottaa
Kristityt, kuten muutkin syyrialaiset, kokevat epävarmuutta, koska eivät tiedä, mitä odottaa. Yleisesti he pelkäävät, että kontrollin muuttuminen saattaisi vaikuttaa negatiivisesti siihen vapauteen, joka heillä oli kristittyinä.
Pääasiallinen tunne kristittyjen uskovien keskuudessa Syyriassa on kuitenkin epävarmuus – yksinkertaisesti ei ole mahdollisuutta tietää, mitä tulevaisuus pitää sisällään. Assadia pidettiin laajalti tyrannina, mikä selittää riemun, jota monet syyrialaiset ovat ilmaisseet kansainväliselle medialle hänen syrjäyttämisensä jälkeen.
Mutta tyrannin korvaaminen saattaa olla haastavaa ja johtaa valtatyhjiöön. Näin tapahtui Irakissa vuonna 2007, kun Saddam Hussein kukistettiin ja valtatyhjiö johti Isisin nousuun.
Kristityt rukoilevat, että näin ei tapahtuisi. Varovaiselle optimismille on tilaa, erityisesti koska HTS sanoo monia hyviä asioita. Mutta juuri nyt tulevaisuus on yksinkertaisesti tuntematon.
”Kristityille ja muille vähemmistöille tulevaisuus on epävarmaa. Idlibin aiemmat vaikeudet sekä huoli siitä, että nämä vakuutukset saattavat olla taktiikka, jolla pyritään saamaan yleisön alustava tuki, herättävät kysymyksiä pitkän aikavälin vakaudesta”, Kats selittää.
Rukoile
- Rukoile syyrialaisten ihmisten ja erityisesti veljiemme ja sisartemme puolesta. Rukoile, että kristityt löytävät turvapaikan Jumalassa ja luottavat Häneen tässä tilanteessa.
- Rukoile, että kristityille ja muille vähemmistöille ei aseteta mitään rajoitteita siihen, kuinka he harjoittavat uskoaan.
- Rukoile, ettei Syyriassa vuodateta verta.
- Rukoile, että Jumala antaa viisautta jokaiselle kirkon johtajalle ja jokaiselle kristitylle yksilölle, mitä tehdä ja miten viisaasti vastata uuteen tilanteeseen.
- Rukoile, että Syyrian uusien johtajien lupaukset olisivat totta, ja että hallituksen vaihtuminen johtaa lopulta suurempaan vakauteen ja sovintoon kaikille syyrialaisille.
