Kim Sang-Hwa [nimi muutettu turvallisuussyistä] on pohjoiskorealaisen seurakunnan johtajan tytär. Hän elää Etelä-Koreassa, jossa maailman vartioiduin raja erottaa hänet vanhemmistaan ja uskonveljistään ja -sisaristaan. Tässä on hänen tarinansa.
Monien muiden perheiden tavoin Kimin perhe karkoitettiin 1950-luvulla syrjäiseen kylään. Kimin vanhemmat joutuivat salaamaan uskonsa.
– Heräsin kerran yöllä, kun olin kuusivuotias. Talomme oli pieni, joten nukuimme kaikki samassa huoneessa. Kun avasin silmäni, näin isäni ja äitini huovan alla ja kuulin radion pehmeän äänen, Kim muistelee.
Myöhemmin Kimille selvisi, että hänen vanhempansa kuuntelivat salaa kristillisen radioaseman lähetystä.
– Talossamme oli piilotettu kaappi. Löysin sen vahingossa ollessani 12-vuotias. Tunnustelin kaappia sisäpuolelta ja tunsin kirjan. Vedin sen esiin, avasin ja aloin lukea: ’Alussa Jumala loi taivaan ja maan(…)’. Aloin täristä ja pudotin kirjan. Olin todella peloissani. Löytöni voisi maksaa minulle elämäni. Pelkäsin koskea Raamattuun, mutta lopulta suljin silmäni, nostin kirjan ja laitoin sen takaisin kaappiin.
Kim punnitsi vaihtoehtoja: Pitäisikö hänen kertoa opettajalle tai paikalliselle turvallisuusviranomaiselle? Viiteentoista päivään hän ei pystynyt ajattelemaan mitään muuta. Hän tiesi, että hänen velvollisuutensa oli raportoida laittomasta kirjasta. Toisaalta, kyse oli hänen omasta perheestään. Hänellä oli myös monia kysymyksiä Jumalasta.
Lopulta Kimillä oli rohkeutta mennä juttelemaan isänsä kanssa. Isä oli hyvin yllättynyt. ”Kuka on tehnyt nuo vanhat puut?”, isä kysyi. Kim ei osannut sanoa. Hänen isänsä kertoi tarinan luomisesta, Aatamista ja Eevasta. Sitten hän kysyi toisen kysymyksen: ”Mikä on kaikista vaarallisin eläin?” Kim vastasi: ”käärme”. Sen jälkeen isä kertoi hänelle, miten synti tuli maailmaan.
Kim ja hänen isänsä kävivät monta keskustelua Raamatusta, Jumalasta, Jeesuksesta ja evankeliumista. Kim ei ollut vielä uskova, mutta isän kertomissa raamatuntarinoissa oli hänen mielestään järkeä. Hän oli pahoillaan niiden ihmisten puolesta, jotka eivät tienneet totuutta. Myös hänen omat sisaruksensa olivat heidän joukossaan.
Kimin äiti opetti tyttärensä muistamaan ulkoa raamatunjakeita ja Apostolisen uskontunnustuksen. Hänen isoisänsä opetti häntä rukoilemaan. Kim luki myös Raamattua itsekseen. Hän tiesi, että se oli vaarallista. Hänen isänsä muistutti jatkuvasti, ettei hän jakaisi lukemaansa kenenkään muun kanssa. Toisinaan Kimin isä rukoili kuiskaten: ”Isä, auta Pohjois-Korean kansaa etsimään ensin sinun valtakuntaasi”.
Kim joutui lopulta pakenemaan Pohjois-Koreasta, kun hän ja hänen miehensä saivat selville, että heidät karkotettaisiin. He lähtivät vaaralliselle pakomatkalle ensin Kiinaan, sitten Myanmarin ja Thaimaan läpi Etelä-Koreaan, jonne he saapuivat useita vuosia myöhemmin.
– Kysyn usein Jumalalta: ”Miksi haluat minun jatkavan rukousta Pohjois-Korean puolesta?” Silloin Jumala muistuttaa minua: ”Tunnet Pohjois-Korean paremmin kuin kukaan toinen. Tunnet ihmiset ja heidän kärsimyksensä. Jos sinä et rukoile, niin kuka sen tekee? Luota minuun. Usko minuun.”
Lue Kimin tarina kokonaisuudessaan Britannian Open Doorsin sivuilta.
