Syyrian vallankumous yllätti maailman ja myös syyrialaiset kristityt. Yksi heistä kertoi meille maan ja sen kansalaisten uudesta todellisuudesta. Kristittyjen kannalta se on täynnä epävarmuutta ja huolta.
Maailma yrittää ymmärtää Syyrian uuden poliittisen johdon merkitystä syyrialaisille. Suurin osa Assadin hallinnon nopean syrjäyttämisen uutisoinnista on keskittynyt tyrannin kukistumisen iloon. Paljon on spekuloitu myös, mitä voi tapahtua Syyrian uusien hallitsijoiden vallan alla. On helppo unohtaa, mitä tapahtuu vähemmistöryhmille, kuten kristityille.
Mitä maassa todella tapahtuu? Open Doors -järjestön yhteydessä työskentelevä ja naapurimaassa asuva Syyrian asiantuntija Leila* keskusteli hiljattain damaskolaisen kristityn Hodan* kanssa. Hoda on pysynyt Damaskoksessa kriisin alusta lähtien. Hän kuvailee alkuaikoja epäuskoisena. ”Nytkin ristiriitaiset tiedot hämmentävät ajatuksemme”, hän sanoo.
Seuraavassa muokattu käännös heidän keskustelustaan. Siihen on lisätty asioita, jotka auttavat selventämään ja antamaan taustaa Hodan kommenteille.
Miten tapahtumat alkoivat? Ja mitä sinä ajattelit silloin?
”Alussa en ymmärtänyt täysin, mitä oli tapahtumassa. Se tuntui epätodelliselta – eräällä lailla kielsin koko asian. Kuulin, että kirkko järjestää bussikyytejä auttaakseen kristittyjä lähtemään Alepposta. Samaan aikaan oli ristiriitaisia uutisia. Joidenkin raporttien mukaan kapinalliset olivat valloittaneet Haman kaupungin. Hallituksen televisiokanavat vakuuttivat kuitenkin kaiken olevan hallituksen hallinnassa.”
”Jouduin soittamaan toisissa kaupungeissa asuville ystävilleni voidakseni ymmärtää, mitä oli tapahtumassa.”
Hoda
”Vallitsi täysi kaaos. Jouduin soittamaan toisissa kaupungeissa asuville ystävilleni voidakseni ymmärtää, mitä oli tapahtumassa. Sittenkään en saanut täyttä selkoa asioista.”
Oliko kriisin yltyminen odotettavissa?
”Ei ollenkaan. Talouskriisistä huolimatta viimeisten neljän vuoden aikana koimme olomme suhteellisen rauhalliseksi. Tämä tapahtui yhtäkkiä – vain kaksi päivää, ja kaikki muuttui yli vuosikymmenen taistelun jälkeen.”
Mitä mieltä olet nyt tämänhetkisestä tilanteesta?
”Tunnen kauhua ja turvattomuutta. Pelkään tuntematonta. Kolme päivää on kulunut, mutta minusta se tuntuu edelleen ensimmäiseltä päivältä.”
Hoda on kuullut vakuutuksia, että kristittyjä ei vahingoiteta. Hän on silti huolissaan. Pelko saa hänet harkitsemaan vaihtoehtoja, joita ei ole aiemmin pystynyt tukemaan, kuten maan jakamista. Näin ”vahingot voitaisiin minimoida”.
”Kapinallisten sydämen asiana ei ole suojella kristittyjä.”
Hoda
Hän tuo esiin myös taustalla olevat poliittiset jännitteet: ”Kapinallisten sydämen asiana ei ole suojella kristittyjä. Kaikki on hyvin poliittista ja voi olla pelkkää julkisivua, enkä tunne rauhaa tämän kanssa.”
Kuinka uskosi on tukenut sinua näiden haasteiden aikana? Mikä rooli kirkolla on ollut?
”Myönnän, että aluksi liimauduin kuuntelemaan uutisia enkä välittänyt mistään muusta. Mutta meillä oli kristittyjä ystäviä, jotka rukoilivat puolestamme ja lukivat psalmeja kanssamme. Se lohdutti meitä.”
Hoda mainitsee Syyrian kirkon olleen valmis ottamaan vastaan kotiseudultaan siirtymään joutuneita kristittyjä. Hodan mielestä kirkko on ollut varovainen laajemman tuen tarjoamisessa.
Mitkä ovat kristillisen yhteisön suurimmat tarpeet tällä hetkellä?
”Tarvitsemme turvaa ja varmuutta, että voimme edelleen palvella Herraa vapaasti: mennä kirkkoon ja käydä pyhäkoulua ilman vaaraa.”
Hoda korostaa myös perusvoimavarojen, kuten veden, niukkuutta ja korkeita elinkustannuksia. Ne johtuivat jo ennestään vaikeasta tilanteesta. ”Elintärkeät asiat luisuvat yhä enemmän ihmisten ulottumattomiin”, hän sanoo.
Miten selität kristittyjen nykyään tunteman pelon?
”Henkilökohtaisesti en ole koskaan tuntenut oloani uhatuksi omalla kristityllä asuinalueellani. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa kaikilla alueilla Syyriassa. Etenkään muslimivaltaisilla alueilla kristityt eivät nauti samasta turvallisuudesta kuin minun asuinalueellani. Jotkut jopa pelkäävät kävelemistä julkisesti.”
”Jopa tervehdys kadulla tuntuu nyt erilaiselta.”
Hoda
Hoda puhuu varovaisesti mutta toteaa – luultavasti ennenaikaisesti – havainneensa kulttuurisen muutoksen. ”Jopa tervehdys kadulla tuntuu nyt erilaiselta. On kuin tämän muutoksen todelliset kasvot piiloutuisivat naamion taakse. Sodan vuosina se oli siellä – mutta nyt se salataan.”
On myös raportoitu, että tietyissä osissa Syyriaa jotkut kristityt ovat peloissaan kodeissaan. He kieltäytyvät lähtemästä ulos, kun taas ei-kristityt ovat ulkona kaduilla ja elävät normaalia elämää.
Mikä antaa sinulle toivoa kaiken tämän keskellä?
”Tulevaisuuden toivo tuntuu heikolta… Rukoilen, että puhe avoimuudesta ja suvaitsevaisuudesta on totta. Jos olen rehellinen, toivon, että voisin lähteä Syyriasta. En halua elää maassa, joka on [katastrofin partaalla].”
Hodasta on vaikeaa olla toivorikas tulevaisuudesta. Hän kuvailee Syyriaa ”poliittiseksi taistelutantereeksi”. Sidosryhmä ei pysty vakuuttamaan häntä tulevaisuudesta. Hän kuitenkin jatkaa rukoilemista ja tukeutuu uskoonsa, vaikka haaveileekin rauhan löytämisestä muualta.
Minkä viestin haluaisit jakaa maailmanlaajuisen kristillisen yhteisön kanssa? Kuinka he voivat olla yhteisvastuullisia kanssasi?
”Tarvitsemme rukouksianne ja tukeanne. Meidän on tunnettava, ettei meitä ole unohdettu.”
Hoda korostaa turvallisuuden, uskonnon vapaan harjoittamisen ja perustarpeiden, kuten veden ja kohtuuhintaisen asumisen, turvaamisen tärkeyttä. ”Tarvitsemme myös selkeyttä. Mikä tulee olemaan kapinallisten asenne kristittyjä järjestöjä, kirkkoja ja kristillisiä kouluja kohtaan? Kaikki on vielä epäselvää.”
Rukoile
- Jatka rukoilemista syyrialaisten veljien ja sisarten puolesta.
- Pyydä Jumalaa tuomaan rauha.
- Rukoile, että Syyrian uusi johto pitää lupauksensa suojella kaikkia ihmisiä riippumatta, mitä uskoa he tunnustavat.
*Nimi muutettu turvallisuuden takaamiseksi.