Girijan uskon tie alkoi ihmeestä: hänellä oli todettu vatsasyöpä, jota oli yritetty tuloksetta hoitaa. Sairastamisaikana muuan ystävä pyysi Girijaa mukanaan kirkkoon, missä hänen puolestaan rukoiltiin. Kun uskovat laskivat kätensä Girijan päälle, paha henki kouristi häntä ja hän kaatui lattialle. Vasta monen päivän rukousten jälkeen Girija vapautui häntä vaivanneesta hengestä. Myös syöpä oli hävinnyt jäljettömiin. Girija oli täysin terve.
Koettuaan Jeesuksen voiman ja suuruuden Girija alkoi käydä kirkossa joka viikko. Hän rakastui Herraansa aina vain syvemmin ja sai nähdä Jumalan tekevän työtään myös perheessään. Lapset alkoivat lähteä äitinsä mukana kirkkoon, ja joka ilta perhe kuunteli, kun Girija luki ääneen Raamattua. Palavista rukouksistaan ja pyynnöistään huolimatta Girija ei kuitenkaan saanut miestään Prashanthia mukaansa kirkkoon. Luku- ja kirjoitustaidoton mies työskenteli päiväpalkalla eikä halunnut menettää yhden päivän tulojaanS.
Girija vapautui pahasta hengestä, ja syöpä oli hävinnyt jäljettömiin.
Hän ei palaa kotiin
Vieraillessamme hiljattain Prashanthin perheen luona hän kertoi meille pommi-iskua edeltävästä päivästä. ”Se oli nuorimman poikamme syntymäpäivä. Girijalla ei ole tapana tanssia, mutta nyt hän tanssi. Kysyessäni syytä hän vastasi: ´Tanssin, koska tulen kuolemaan.´ Pyysin, ettei hän puhuisi noin synkkiä juhlapäivänämme, mutta ehkä hän tiesi elävänsä viimeisiä tuntejaan.”
Pääsiäissunnuntaina 21. huhtikuuta 2019 Girija pyysi taas kerran miestään lähtemään kanssaan kirkkoon, ja tämä vastasi tapansa mukaan: ”Mene sinä. Minä tulen vielä jonain päivänä.”
Girija oli Zion-kirkossa 3-vuotias poikansa sylissään, kun itsemurhapommittaja iski. Räjähdys vavisutti rakennusta ja lennätti ympäriinsä teräviä sirpaleita, jotka sytyttivät tulipalon. Kaaoksen ja paniikin keskellä Girijan 12-vuotias tytär Dukashini löysi äitinsä retkottamasta lattialla itkevä pikkuveli vierellään. Tytön virvoitteluyrityksistä huolimatta äiti ei herännyt.
Seuraavan viikon Girija makasi sairaalassa vakavasti loukkaantuneena. Hänen munuaisensa olivat vahingoittuneet, ja lisätutkimuksissa todettiin myös aivovaurio. Hän pystyi kuitenkin kommunikoimaan liikuttelemalla käsiään, ja Prasnanth rauhoitteli mieltään: kyllä vaimo vielä tuosta toipuu, ja lapset saavat jatkaa elämäänsä äitinsä hoivissa. Toisin kävi: 29. huhtikuuta Girija muutti Herransa luokse. Todellisuus iski Prasnanthia kasvoille: hänen vaimonsa ei koskaan enää palaisi kotiin.
”Tanssin, koska tulen kuolemaan.”
Girijan perintö elää
Girijan kuoleman jälkeen me Open Doorsin paikalliset työntekijät olemme vierailleet useita kertoja perheen luona. Olemme viettäneet aikaa yhdessä, kuunnellen ja rukoillen. Kuukausien kuluessa Prasnanthin tuskan pahin terä on taittunut. ”Tällä hetkellä ainoa päämääräni on pitää huolta lapsistani,” hän kertoo, ”kukaan ei pysty siihen paremmin kuin omat vanhemmat.”
Äitinä ja vaimona Girija antoi uskovan elämästä esimerkin, jota hänen perheensä seuraa.
Kun lapsilta kysytään, mitä he eniten ikävöivät äidissään, Dukashini vastaa epäröimättä: ”Hänen rakkauttaan.” Olohuoneessa on esillä kuva hymyilevästä Girijasta, jota hänen tyttärensä paljon muistuttaa. Kuvan viereen on asetettu Raamattu kuin testamenttina Girijan uskosta ja omistautumisesta Jumalalle. Girijan hengellinen perintö elää kodissa myös niin, että Prasnanth lukee perheelleen Raamattua joka ilta.
Prasnanth on alkanut käydä kirkossa säännöllisesti. ”Se oli vaimoni viimeinen toive,” hän toteaa. Hän oli luvannut Girijalle lähteä kirkkoon ”jonain päivänä”, ja tuo päivä oli koittanut odotettua nopeammin. Jumalanpalveluksissa Prasnanth kokee yhä kipua ajatellessaan, ettei voi palvoa Herraa yhdessä koko perheensä kanssa.
Prasnanth ja lapset kaipaavat Girijaa, mutta saavat lohtua hänen Herransa rakkaudesta. Uudessa tilanteessaan perhe tarvitsee myös käytännön apua. Teidän rukoustenne ja taloudellisen tukenne avulla Open Doors on saanut hankittua Prasnanthille tuktukin, pienen kolmipyöräisen taksin. Sitä ajaen hän pystyy elättämään perheensä, ja työn joustava aikataulu mahdollistaa myös ajan viettämisen lasten kanssa. On tärkeää muistaa perhettä edelleen rukouksin. Kuten tytär Dukashini pyytää: ”Rukoilkaa koulutuksemme puolesta, ja että meistä voisi tulla hyviä yhteisömme jäseniä. Rukoilkaa myös, että perheeni talous vakautuisi.”
*Nimi on muutettu turvallisuussyistä
Kaivatessaan Girijaa perhe saa lohtua hänen Herransa rakkaudesta.
