Srilankalainen Sasha*, 18, tuli uskoon 12-vuotiaana. Tuolloin hän ei ymmärtänyt, mihin tuo päätös tulisi johtamaan. Hänen harras hinduisänsä on uhannut Sashaa kuolemalla: ”Jos näen sinut vielä lähellä kirkkoa, valelen päällesi polttoainetta ja sytytän sinut tuleen!”
Sasha oli vanhemman siskonsa Shanin* ja heidän tätinsä kanssa paikallisessa seurakunnassa. Siellä hän teki elämää muuttavan päätöksensä. Sisko ja täti olivat kääntyneet kristityiksi ihmeparantumisen jälkeen. He olivat nyt ottaneet 12-vuotiaan Sashan mukaan seurakuntaan.
Sasha kertoo ajatelleensa, että hän ainoastaan vierailisi seurakunnassa mutta pysyisi hinduna. Mutta vain viikkoa myöhemmin Sasha vapautui pahoista hengistä. Hän tuli tuntemaan Jeesuksen ainoana todellisena Jumalana. Sasha tiesi tuolloin haluavansa tulla ”tosi uskovaksi”. Myös hänen äitinsä oli kristitty.
Sashan isä asui ulkomailla. Hän ei poissa ollessaan vastustanut vaimonsa ja tytärtensä seurakunnassa käymistä. Mutta hänen palattuaan kotiin Sri Lankaan kaikki muuttui. Hän alkoi ilmaista vastustustaan.
Sasha muistelee isänsä sanoneen esimerkiksi, että seurakunta on kuin sairaala. Sillä hetkellä, kun paranet, voit palata kotiin eikä sinun tarvitse jatkaa seurakunnassa käymistä. Isä sanoi sen ivallisesti.
Kotona Sashan tilanne paheni, ja pian isä antoi perheelleen uhkavaatimuksen. Jos perheenjäsenet eivät lopettaisi seurakunnassa käymistä, hän muuttaisi kotoa pois.
Tytöt ja äiti eivät halunneet menettää isäänsä ja aviomiestään. He alkoivat käydä vuorotellen salaa kirkossa. Sasha kertoo esimerkiksi pukeutuneensa kotona kuin mennäkseen kouluun mutta vaihtoikin vaatteensa ja lähti kirkkoon.
Muutamaa kuukautta myöhemmin eräs Sashan serkku paljasti tyttöjen isälle heidän kirkossa käymisensä. Raivoissaan hän hakkasi vaimonsa ja tyttärensä ”tottelemattomuudesta”.
Painostus jatkuu
Open Doorsin paikalliskumppanit tapasivat Sashan, Shanin ja heidän äitinsä ensimmäistä kertaa Sashan ollessa 16-vuotias. Siitä lähtien he ovat auttaneet ja tukeneet naisia. Edellisen kerran he tapasivat viime joulukuussa Sashan ollessa 18-vuotias.
Tapaaminen järjestettiin yleisessä puistossa, sillä kotona se olisi ollut mahdotonta. Tapaamisen alussa Sasha kertoi, että hänen isänsä vastusti edelleen raivokkaasti heidän uskonratkaisuaan. Isä oli uhannut tappaa hänet vain kuukautta aiemmin marraskuussa 2024.
Sasha oli tullut koulusta kotiin eräänä lauantai-iltana, ja isä oli ollut kotona. Äiti ja sisko eivät olleet paikalla. Sasha kysyi isältään, oliko tämä syönyt. Isän vastattua kieltävästi Sasha meni keittiöön valmistamaan päivällistä.
Kun Sasha toi isälleen päivällistä, tämä vaati saada nähdä tyttärensä laukun. Sasha tiesi, että isä suuttuisi, sillä hänellä oli aina traktaatteja laukussaan siltä varalta, että voisi evankelioida muita.
Samalla hetkellä, kun isä näki laukun sisällön, Sasha tunsi isänsä kovan ja kylmän lyönnin.
Isä piteli veistä Sashan kaulalla ja huusi: ”Haluatko, että tapan itseni? Siksikö olen pitänyt sinusta huolta niin kauan?”
”Hän alkoi hakata minua kaikella, mitä sai käsiinsä – harjalla, kepeillä sekä paljain käsin. Hän työskentelee metallipajalla, joten hänen kätensä ovat kovat. Hakkaaminen teki kipeää enkä voinut lakata itkemästä”, Sasha kertoo.
Vaikka Sasha aneli isäänsä lopettamaan ja huusi kivusta, hakkaaminen jatkui. Samalla isä uhkasi polttaa Sashan elävältä. Isä huusi raivoissaan, että omasta uskonnosta luopuminen on kuin prostituutiota. Isä piteli veistä Sashan kaulalla ja huusi: ”Haluatko, että tapan itseni? Siksikö olen pitänyt sinusta huolta niin kauan?”
Sasha ei kyennyt puhumaan tai liikkumaan. Hän muistaa, kuinka hänen kehonsa tärisi ja häneen sattui, ja kyyneleet virtasivat pitkin poskia.
Sitten isä pakotti Sashan polttamaan traktaatit. Peläten hakkaamisen jatkuvan tai isän satuttavan itseään Sasha itkien poltti traktaatit yksitellen.
Tuon illan jälkeen Sashan isä alkoi tarkastaa Sashan laukun aina tämä poistuessa kotoa. ”Hän kysyy minulta, minne olen menossa ja varmistaa, etten vain ole menossa kirkkoon.”
Päättäväinen ja sitkeä
Isänsä hyökkäyksen jälkeenkin Sasha on päättänyt pysyä lujana ja lannistumattomana uskossaan. ”Hyökkäyksen jälkeinen päivä oli sunnuntai. Kerroin isälle meneväni kouluun, mutta meninkin kirkkoon”, Sasha kertoo virnistäen.
Sashalle ja miljoonille kristityille, jotka kokevat oman perheensä vainoa, usko Jeesukseen ja heidän paikallisseurakuntansa ovat elintärkeitä.
”Lapsuudesta saakka en ole kokenut vanhempieni rakastavan minua. He eivät koskaan viettäneet aikaa kanssani. Mutta kun käännyin kristityksi, olen kokenut todellista rakkautta Jumalalta. Jumalanpalveluksessa käyminen sunnuntaisin antaa minulle voimaa selvitä koko viikosta.”
Elämä ei ole edelleenkään helppoa nuorelle srilankalaiselle. Sashan täytyy salata uskonsa isältään ja löytää tapoja osallistua paikallisseurakuntansa toimintaan. Hän ei voi lukea Raamattua kotona, tuoda kristittyjä ystäviä kotiin tai puhua uskostaan avoimesti.
Open Doorsin ystävien tuen ja rukousten avulla OD:n paikalliskumppanit voivat auttaa Sashaa, rukoilla hänen kanssaan ja rohkaista häntä kertomalla, ettei hän ole uskossaan yksin. OD-kumppanit pyytävät rukousta tämän nuoren naisen puolesta, joka uskollisesti luottaa Jumalaan Pelastajanaan ja Vapahtajanaan.
Rukoile:
- Rukoile, että Sashan isä lakkaisi vastustamasta tytärtään ja tämä voisi pelkäämättä käydä seurakunnassa.
- Rukoile, että Sashan isä voisi tulla uskoon ja löytää saman rakkauden, jonka Sasha on löytänyt.
- Rukoile, että Jumala vahvistaa Sashaa näinä vaikeina aikoina. Kun Sasha kertoo Jeesuksesta ihmisille, pyydä Jumalaa järjestämään tapaamiset etukäteen niin, että Jeesusta tarvitsevat ihmiset tapaisivat Sashan.
- Rukoile, että Sashan elämä voisi olla todistuksena hänen ympärillään oleville ihmisille.
*Nimet muutettu turvallisuussyistä.
