Open Doors on sitoutunut tukemaan Pohjois-Korean vainottuja kristittyjä. Tämä tapahtuu sekä maanalaisen verkoston että pohjoiskorealaisista pakolaisista huolehtivien salaisten turvakotien kautta. Tuki on Pohjois-Korean kirkolle elintärkeää. Kysyimme Kim Sang-Hwalta, uskovalta pohjoiskorealaiselta pakolaiselta, miltä tuntuu nähdä nälkää.
Mietittyään vain pari sekuntia Kim vastasi: ”Kuvittele herääväsi aamulla kello 4.30 ja meneväsi pienelle, laittomasti omistamallesi viljelyspalstalle. Jos olet mies, joudut ensin hakemaan joelta vettä perheellesi. Perheen täytyy myös koota puita metsästä. Kello 7.30 on aamiaiseksi ehkä maissikeittoa. Sen jälkeen menet töihin valtion firmaan tai maatilalle. Lounas syödään kello 12 ja 13 välillä: jälleen maissia ja ehkä jopa maissiriisiä. Oikeaa riisiä ei Pohjois-Koreassa yleensä saa. Joskus ruokaa ei ole ollenkaan ja ihmisillä on nälkä. Jos et ole syönyt muutamaan päivään, et pysty nukkumaan. Et voi ajatella muuta kuin ruokaa.”
Myös Open Doorsin paikalliset lähteet antavat tilanteesta kolkon kuvan. He kertovat, että talvella ei ole mitään syötävää, kun maa on jäässä. Lisäksi kansalaisten täytyy maksaa ylimääräisiä veroja mm. rakentamisen, armeijan ja ruokavarojen keräämisen tukemiseksi. Pohjois-Korean hallitus ei kuitenkaan säännöstele ruokaa tarvittavalla tavalla, vaan suurin osa ihmisistä kärsii aliravitsemuksesta. Heillä ei myöskään ole polttopuita asuntojensa lämmittämiseen.
”Kärsimme myös korruptiosta, loputtomasta ryöstelystä ja sosiaalisesta epävakaudesta”, muuan paikallinen kertoo. Tilannetta vaikeuttavat hirmumyrsky Muifan jälkeen leviävät taudit, kuten kolera, punatauti ja ihosairaudet. Erityisesti kolera leviää nopeasti huonon hygienian ja saastuneen veden vuoksi. Sadat ihmiset kärsivät ripulista, joka on kohtalokas erityisesti lapsille ja vanhuksille. Sairauksiiin ja nälkään kuolevien määrä kasvaa joka päivä.
”Kiitos teille rakkaudestanne”
Open Doorsin avun ansiosta Pohjois-Korean kristityt ymmärtävät, etteivät ole yksin hengellisessä taistelussaan. ”Se, että pystytte tukemaan meitä, on todiste Jumalan olemassaolosta. Tiedämme, ettei Hän ole unohtanut meitä.” Muuan kristitty kertoo, että kevät on erityisen vaikeaa aikaa, koska talven ruokavarat on käytetty eikä uutta satoa ole vielä saatu.
Pohjois-Korean kristityt kertovat myös rukoilevansa tukijoidensa puolesta. ”Rukoilen Taivaallista Isäämme, että hän siunaisi ylitsevuotavalla armollaan kaikkia teitä tukijoita, jotka olette yhtä Kristuksessa.”
Yksi maanalaisen seurakunnan johtajista selitti ”pyhän riisin” tai ”rakkausriisin” periaatetta, jota Korean kirkko oli pitkään harjoittanut. Se tarkoittaa, että kristityt naiset olivat panneet joka viikko syrjään hiukan riisiä ja tuoneet sen kerran viikossa kirkkoon jaettavaksi köyhille. Vanha perinne oli kauan ollut unohduksissa.Se elvytettiin uudelleen 1990-luvun suuren nälänhädän aikana, Jumalan muistutettua asiasta.
Open Doorsin työntekijä kertoo esimerkin Kiinassa tapaamastaan ”Veli Y:stä”.Työntekijä sai antaa hänelle Raamatun ja muuta hengellistä luettavaa sisältävän audiolaitteen. Näin veli Y oppi ymmärtämään evankeliumin, jonka oli kuullut jo isältään. Hänestä tuli kristitty, ja hän sai tietää myös vaimonsa olevan salaa uskova. Nyt veli Y huolehtii 15 hengen verkostosta. Open Doorsin työntekijä tukee Veli Y:tä edelleen.
Koska Pohjois-Korean tilanne on niin synkkä, mutta paikalliset kristityt kokevat saamansa tuen elintärkeänä. ”On mahdotonta kuvitella autoa ilman moottoria. Samoin mekään emme voi kuvitella selviytyvämme ilman teidän huolenpitoanne, ohjaustanne, tukeanne ja rakkauttanne. Niiden avulla menemme läpi mistä tahansa olosuhteista, aivan niin kuin kevät murtautuu esiin kylmän talven jälkeen.”
