Väkivaltaiset ja veriset hyökkäykset ovat tänä vuonna johtaneet 128 kristityn kuolemaan Egyptissä. Vielä useampi kärsii henkisistä ja fyysisistä vammoista päätettyään seurata Kristusta.
Monet perheet ovat menettäneet rakkaitaan. Menetyksen tuska on syvä ja haavat edelleen auki, vaikka omaiset ovatkin saaneet todistaa Jumalan läsnäoloa kärsimyksen keskellä. Usko pysyy ja usein vahvistuukin.
Seuraavassa viisi egyptiläistä perhettä, jotka ovat menettäneet rakkaitaan kristittyjen vainoissa, kertoo tästä todellisuudesta ja siitä, mitä on oppinut.
OPPITUNTI 1: ”OLE HEREILLÄ JA VALMIS”
Hale-vaimo ja pojat Bishoy ja Paula muistelevat Nabil Saberin elämää: Ääri-islamistit ampuivat Nabilin kuoliaaksi halutessaan “puhdistaa” kaupungin kristityistä. Hänen kaksi poikaansa näyttävät isänsä Raamattua. Isällä oli tapana lukea sitä päivittäin. Juuri ennen kuolemaansa isä alleviivasi kohdan, joka nyt rohkaisee perhettä elämään lähellä Jumalaa: ”Minä tulen kuin varas. Autuas se, joka valvoo ja pitää huolen vaatteistaan, ettei joutuisi häpeään, kulkemaan alasti kaikkien nähden.” (Ilm. 16:15.)
Paula ja Bishoy katsovat isänsä kuvaa
Nyt Hale lukee poikiensa kanssa Raamattua. Hän kertoo, että isän kuoltua Paulan ja Bishoyn on vieläkin tärkeämpää tietää, kuka Jumala on. Jokin aika sitten Bishoyn opettaja pyysi kaikkia niitä oppilaita, joilla ei ole kahta vanhempaa, nousemaan ylös. Bishoy ei tehnyt niin. ”Jeesus on isäni”, hän selitti. ”Eikä maallinen isäni ole kuollut, vaan hän elää taivaassa!”
Nabil Saber Ayoub Mansour, 40, tapettiin 6.5.2017 El-Arishissa. Häntä jäivät kaipaamaan vaimo ja kaksi poikaa.
OPPITUNTI 2: ”ET KOSKAAN OLE LIIAN NUORI INSPIROIMAAN JOTAKUTA USKON TIELLÄ”
Atef-isä muistelee poikansa Karam Atefin elämää:
Ennen töihin lähtöä hän oli halannut isäänsä tiukasti. Sinä kammottavana päivänä hänet tapettiin. Atefin poika Karam, 20, oli yksi niistä rakennustyöläisistä, jotka kuolivat bussihyökkäyksessä Minyan kaupungissa. Kaikille bussissa olleille annettiin kaksi vaihtoehtoa: kieltää uskonsa tai kuolla. Karam ei uskoaan kieltänyt.
Atef ikävöi poikaansa valtavasti päivittäin. Joka ilta hän katselee videoita paikallisessa luostarissa työskennelleestä pojastaan. Muuten uni ei tule.
Atef katsomassa videota pojastaan
Kun isältä kysyy todistusta pojan uskosta, Atefin ei tarvitse miettiä kauan. ”Hänen elämänsä oli hänen todistuksensa.” Tavallisesti pojat oppivat Jumalasta isältään, mutta Atefin ja Karamin kohdalla oli päinvastoin: ”Hän puhui minulle koko ajan Jumalan valtakunnasta ja rohkaisi minua menemään kirkkoon ja työstämään suhdettani Jumalaan. Nyt, kun poikani on poissa, yritän entistäkin paremmin muistaa hänen sanansa. Uskoni on todella kasvanut.”
Karam Atef Ibrahim, 20, tapettiin matkalla Pyhän Samuelin luostariin. Häntä ikävöivät vanhemmat ja kaksi sisarusta.
OPPITUNTI 3: ”TEHKÄÄ RUKOUKSESTA PERHEENNE TAPA”
Mariam-vaimo muistelee Wahib Edwardin elämää:
Eräässä maalaiskylässä kodin seinää koristaa kuva leveästi hymyilevästä Wahibista. Hän oli ihana isä, lapset sanovat. Hän ei kuitenkaan ole enää perheensä kanssa. Hän vastasi ”ei”, kun ääri-islamistit yrittivät pakottaa hänet luopumaan kristinuskosta ja ryhtymään muslimiksi. Se maksoi hänen henkensä. ”Hänen poissaolonsa sattuu”, Mariam-vaimo sanoo. ”Erityisesti se, että lasten täytyy varttua ilman isää, saa minut hyvin surulliseksi.”
Mariam rukoilee lastensa kanssa
“Olemme vaatimattomia maanviljelijöitä, ja aviomieheni oli vaatimaton mies.” Koska Wahib ja hänen perheensä eivät osanneet lukea ja kirjoittaa kunnolla, heillä oli tapana katsoa kristillistä tv-kanavaa ja laulaa mukana virsiä. ”Rukoilimme yhdessä perheenä”, Mariam selittää. ”Emme ole luopuneet siitä, ja aina, kun rukoilemme, ajattelen miestäni.”
Wahib Edward Fanous Younan, 38, tapettiin matkalla Pyhän Samuelin luostariin. Häntä kaipaavat vaimo ja kolme lasta.
OPPITUNTI 4: “RIIPU KIINNI JUMALAN ARMOSSA”
Nabil Habibin elämää muistelevat Nadia-vaimo ja Marian-tytär:
Nadia, 35, menetti aviomiehensä Nabilin joulukuussa 2016, kun kirkkoon hyökkäsi itsemurhapommittaja. Hänellä on nyt kolme lasta kasvatettavanaan. Silti heidän kodissaan vallitsee ilon eikä pelon ilmapiiri. Nyt Nadia käy kirkossa lähes päivittäin, ei vain kerran kuukaudessa. Hänen aviomiehensä kuoli kirkossa, mutta muisto ei pelota vaan antaa hänelle voimaa. Aviomiehen vahva usko ja halu kuolla Jeesuksen vuoksi inspiroivat häntä nyt.
Nadia ja lapset Justina, Marian ja Fady
”Mieheni sanoi minulle jatkuvasti, että elämme Jumalan armosta ja että Hän pitää meistä huolen. Ja näinä vaikeinakin aikoina se on ollut totta; Jumala on hyvin lähellä meitä, ja koemme Hänen rauhaansa.” Marian, Nadian vanhin tytär, lisää: ”Ihmiset kysyvät, miksi näytän niin onnelliselta tässä tilanteessa. He kysyvät, miten pystyn siihen. Sanon heille: ’En tee mitään. En se ole minä, vaan Jumala minussa.’”
Nabil Habib Abdullah, 45, tapettiin 11.12.2016 Kairossa. Häntä jäivät kaipaamaan vaimo ja kolme lasta.
OPPITUNTI 5: ”VIETÄ JUMALAN KANSSA AIKAA PÄIVITTÄIN”
Baghat Williamin elämää muistelevat Marqos-poika ja Fawziya-vaimo:
Ennen isänsä kuolemaa 17-vuotias Marqos ei juurikaan vaivannut päätään uskonasioilla. Hänen isällään Baghatilla oli kuitenkin vahva jumalasuhde, ja hän luki Raamattua joka aamu – helmikuun 2017 kohtalokkaaseen päivään saakka. ”Hänet pakotettiin polvistumaan kadulle ja kääntymään islamiin. Kun hän puisti päätään, hänet ammuttiin kuoliaaksi”, Marqos kertoo.
Fawziya poikansa Marqosin kanssa – Fawziya on onnellinen, että hänen poikansa elää nyt läheisessä suhteessa Jumalaan. Marqosilla on kaulassa sama risti, jota hänen isänsä piti kuollessaan.
Marqosin äiti Fawziya iloitsee suuresti poikansa muutoksesta. ”Jos hän ei ymmärrä jotain jaetta, hän kysyy minulta. Ja rukoilemme yhdessä.” Hän on varma, että hänen miehensäkin olisi ollut onnellinen Marqosista. ”Tätä me aina rukoilimme yhdessä: että Herra voisi koskettaa hänen sydäntään ja vetää häntä lähemmäs itseään.”
Baghat William Zakher, 40, tapetttiin El-Arishissa 12.2.2017. Häntä ikävöivät vaimo ja kaksi lasta.
”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto.”
