Kuusitoista koptikristityn perhekunnan jäsentä lähti retkelle. Vain kymmenen palasi kotiin. Ääri-islamistien bussihyökkäys jätti jälkeensä kaipausta ja tuskaa, mutta myös Jumalan ihmeitä, lohdutusta ja jälleen näkemisen toivon.
Shehatan koptikristitty perhekunta Minyanissa teki säännöllisesti yhdessä retkiä. Kolme veljestä vaimoineen, neljännen veljen leski Safa ja perheiden lapset olivat kuudentoista hengen iloinen porukka, joka juuri ja juuri mahtui pikkubussiin.
Vuosi sitten marraskuun 2. päivänä retkikohde oli profeetta Samuelin luostari. Messun jälkeen aikaa oli vielä runsaasti. He päättivät käydä myös kirkossa, joka oli rakennettu Libyan rannikolla kuolleiden marttyyrien kunniaksi.
Kirkkoon vievällä tiellä edellä kulkevaa bussia kohti alettiin yhtäkkiä ampua. Se bussi pääsi pakoon, mutta Shehatan perhekunnan bussi ei ehtinyt. Ääri-islamilainen terroristijoukko pysäytti auton. Ensin he ampuivat perheiden isät, sitten kaksi tyttäristä ja yhden pojista.
Vajaan vuoden kuluttua verisestä terroriteosta jäljelle jääneet perheenjäsenet ovat jälleen kokoontuneet yhteen. Tunnelma on iloinen, he vitsailevat ja liikkuvat vilkkaasti huoneiston ja pihan väliä.
– Jumalan rakkauden antama rauha on suurempi kuin rakkaiden menetyksen aiheuttama suru ja kaipaus, sanoo Nancy, joka menetti terroriteossa miehensä ja 14-vuotiaan poikansa.
Safa, tapettujen veljesten vaimot Aida ja Nancy ja 23-vuotias Yousef kertovat kysyjälle hetkestä, joka vei heiltä puolisoja, setiä, lapsia ja sisaruksia.
Jatkoimme Isä meidän -rukousta luotien viuhuessa ja terroristien noustessa autoon.
Muslimikirurgi koki ihmeen
Nancy alkoi ensimmäisenä rukoilla ääneen Isä meidän -rukousta ja kehotti muita mukaan. He jatkoivat rukousta luotien viuhuessa ympärillä ja terroristien astuessa autoon.
– Ollakseni rehellinen en ollut koskaan pitänyt uskoani kovin vahvana. Oletin kääntyväni islamiin, jos minua osoitettaisiin aseella. Mutta juuri silloin tunsin Jumalan armon ja toistin vain: olen kristitty, olen kristitty! kertoo Aida.
Yousefia ammuttiin ensin selkään.
– Käännyin ympäri. Silloin he huomasivat minun vielä elävän ja ampuivat päähän.
Sairaalassa Yousefia hoiti muslimikirurgi. Hän uskoi miehen kuolevan leikkauspöydälle, koska luoteja oli niin paljon. Kirurgi koki kuitenkin ihmeen: aivan kuin joku muu olisi ollut hänen kanssaan leikkaussalissa ja instrumentit liikkuivat kuin itsekseen.
– Meitä rohkaisi erityisesti, että muslimi todisti Jumalan ihmeestä. Hän sanoi ihmeen johtuvan siitä, että olemme kristittyjä.
Yousef kiittää pelastumisestaan myös uskollisia esirukoilijoita:
– Olen pyhäkoulunopettaja ja lapset ovat rukoilleet jatkuvasti puolestani.
Nancy sai kaksi luotia päähänsä ja yhden selkärankaansa ja loukkaantui vaikeasti. Hänet vietiin hoidettavaksi Saksaan. Tohtori tutki vammat ja ihmetteli, kuinka Nancy ei ollut halvaantunut.
– Sanoin hänelle, että meidän Jumalallamme on valta ja voima, muistelee Nancy.
Kirkko seuraa perheen vointia ja pitää erityistä huolta lapsista.
Omaiset ovat edelleen elossa taivaassa
Perhe on ylpeä marttyyreistaan, vaikka jälkiseurauksina on ollut paljon surua ja pelkoa. Kirkko seuraa perheen vointia ja pitää erityistä huolta lapsista. Heti tapahtumien jälkeen lapsille piti antaa rauhoittavia lääkkeitä.
– Erityisesti tyttäreni Diana kärsii edelleen traumasta. Hän istui autossa tapetun sisarensa vieressä, Aida kertoo.
Terrorikokemus muutti Nancyn 10-vuotiaan pojan yhdessä hetkessä aikuiseksi.
– Hän ei aiemmin koskaan kuunnellut minua. Soitin hänelle sairaalasta ja kysyin, mitä hän haluaisi Saksasta lahjaksi. Hän sanoi ettei tarvitse lahjoja, ainoastaan äitinsä takaisin.
Nancy rukoilee poikansa kanssa joka ilta ennen nukkumaanmenoa ja se auttaa suruun. Silti poika pidättelee kyyneleitä, kun sanoo kaipaavansa isäänsä ja veljeään.
Kuolleet omaiset ovat jatkuvasti mielessä, mutta tuskasta huolimatta rakkaus ja ilo läpäisevät perhekunnan elämän.
– Puolisomme olivat vahvoja uskossaan ja antoivat hyvän esimerkin kristittynä elämisestä.
Safa on kuunnellut keskustelua hiljaa ennen kuin lopulta puhuu.
– Näin unta tyttärestäni ja muista kuolleista perheenjäsenistäni. Kysyin, eivätkö he olleetkaan kuolleet. He näyttivät kovin onnellisilta ja sanoivat olevansa elossa.
Muut nyökkäävät. He uskovat, että eräänä päivänä koko perhe yhdistyy jälleen taivaassa.
– He vain muuttivat eri paikkaan, parempaan paikkaan.
Jumala voi näyttää voimansa ja kunniansa vaikeiltakin näyttävissä tilanteissa. Aida piti uskoaan heikkona ja oletti kääntyvänsä muslimiksi, jos joutuisi kuoleman uhan eteen. Kun sellainen tilanne sitten tuli, Jumala lisäsi hänelle uskoa niin, että hän toisti terroristeille monta kertaa: olen kristitty!
Omaisemme eivät kuolleet vaan muuttivat parempaan paikkaan.
