Lue myös Joh. 4
Kätkemme monia salaisuuksia elämässämme. Sisimmässämme on murhetta, jota emme tahdo ystäviemme ja perheemme näkevän. Mutta Jumala näkee sen.
Tällä samarialaisella naisella, jonka Jeesus tapaa Sykarin kaivolla, on koko joukko salaisuuksia ja ongelmia elämässään. Ja välittämättä kulttuurisista kielloista Jeesus aloittaa keskustelun. Jeesus pyytää naiselta vettä juotavaksi. Sitten Jeesus pyytää vielä, että nainen hakee miehensä paikalle. Mikä kummallinen pyyntö!
Naisen tunnustettua, että hänellä ei ole miestä, Jeesus paljastaa hienovaraisesti hänen menneisyytensä. Hänellä on ollut viisi miestä, ja se mies, jonka kanssa hän nyt elää, ei ole hänen miehensä. Jeesus tietää naisen elämästä jokaisen yksityiskohdan.
Ehkä peittääkseen hämmästyksensä nainen siirtää keskustelun uskontoon, ja Jeesus vastaa. Mutta kun nainen juoksee takaisin kaupunkiin kertomaan kokemastaan, hänen ylitsepursuava innostuksensa on se, millä todellisuudessa on merkitystä: ”Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?”
Naisen kertomus Jeesuksesta perustuu siihen, että Jeesus tunsi hänen henkilökohtaisen elämänsä. Jeesus tuntee juuri ne asiat, joiden kanssa kamppailemme. Kokemamme pelko, ahdistus, yksinäisyys ja epäilys eivät poistu ennen kuin vilpittömästi pyrimme kuulemaan hänen ääntään, joka kysyy meiltä hyvin henkilökohtaisia kysymyksiä.
Kun katselen kaikkea ympärilläni tapahtuvaa, olenko valmis kuuntelemaan sen hyvin henkilökohtaisen kysymyksen, jonka Jeesus minulle esittää… tänään?
