Lue myös Luuk. 5
Olet yrittänyt aivan kaikkesi eikä mikään ole onnistunut. Nyt olet lopen uupunut ja haluat vain lopettaa – kaiken.
Viettäkäämme nyt hetki Simon Pietarin seurassa samankaltaisessa tilanteessa. Jeesus on juuri lainannut Simonin venettä opettaakseen ympärilleen kokoontuneita ihmisiä. Seuraavaksi hän kääntyy Simonin puoleen ja ehdottaa, että he lähtisivät kalaan. Mutta Simon ja hänen kalastajatoverinsa ovat juuri palanneet pitkältä, koko yön kestäneeltä kalastusmatkalta saamatta mitään. Ja nyt tämä puuseppä ehdottaa heille kalaan lähtemistä… uudelleen?
Kuvittele, miltä Simonista tuntuu. Hän vastaa kuitenkin: ”Lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” Eivätkä he ehdi pitkällekään, kun he jo saavat niin paljon kalaa, että heidän verkkonsa ovat repeämäisillään ja vene uppoamaisillaan. Heidän täytyy kutsua toisia kalastajia apuun kantamaan verkkoja.
Ja seuraa toinen ihme: Simon polvistuu Jeesuksen eteen ja katuu! Ensimmäinen kerta, kun joku on katunut suuren kalansaaliin äärellä!
Kun koko maailma kamppailee toivottomuudessa, onko Jeesus veneissämme? Mitä hän sanoo meille? Hän kuulee sydämestämme lähtevän itkun ja vastaa hätäämme.
Kun pohdin mielessäni edessä olevia epävarmuuden aikoja, kuulenko, mitä Jeesus sanoo erityisesti minun osaamisalueeseeni liittyen[TP5] ? Toiminko sen mukaan kuin hän käskee? Polvistunko ihmetyksestä ja katumuksesta, eläen todeksi hänen tekemänsä ihmeen – siten, että ihmiset ympärilläni voivat jakaa sen ilon… tänään?
