Lue Psalmi 23
Tänään luemme uudelleen Psalmin 23. Daavidin runo on kulmakivi monelle vainotulle kristitylle. Hän kirjoitti sen erityisissä oloissa. Ihmeellinen tosiasia kuitenkin on, että Jumala tarkoitti hänen sanansa moniin erilaisiin tilanteisiin. Psalmi 23 on antanut lohdutusta, voimaa ja toivoa lukemattomille ihmisille vuosisatojen ajan.
Hartaudessamme palaamme toiseen, Kiinan rajalla olevaan vankiselliin. Sun-Hi’a, uskollista kristittyä työntekijää, pidettiin siellä vastoin tahtoaan. Hän ei kuitenkaan välittänyt itsestään. Sun-Hi kantoi huolta pohjoiskorealaisista naisista, joille oli antanut Raamattuja. Naiset olivat nyt pidätettyinä osallistumisestaan kristillisiin kokouksiin.
Poliisivirkailijat kuulustelivat Sun-Hia. ”He halusivat tietää, kuka minua tuki. Kieltäydyin vastaamasta heille.” hän kertoo.
Häntä painostettiin. ”Tiedätkö, mitä näille naisille tapahtuu?”
”Kyllä,” Sun-Hi vastasi, ”Heidät lähetetään takaisin Pohjois-Koreaan. Ja sitten heidät tapetaan.” Äkkiä Sun-Hi huusi heille. ”Olkaa kilttejä ja antakaa heidän mennä! Lähettäkää minut heidän sijastaan! Minulla ei ole perhettä! Antakaa tappaa minut!”
Kiinalaiset poliisit hämmästyivät tunteenpurkauksesta, mutta eivät vapauttaneet naisia. Sun-Hi, joka ei ole pohjoiskorealainen, päästettiin vapaaksi. Hänen oppilaansa karkotettiin maasta. Osa heistä kuoli vankilassa, osa vapautettiin vankileirivuosien jälkeen ja osa heistä vain katosivat.
Sun-Hi taisteli traumansa kanssa vuosia. ”Aina kuullessani lasten ääniä kadulla ajattelin lapsia, joilla ei ollut enää äitiä. Olin myös huolissani, että pohjoiskorealaiset äidit menettäisivät uskonsa vankilassa. He olivat vielä lapsia uskossaan.”
Jumala lohdutti häntä Psalmin 23 avulla. Siinä luovutetaan itsensä Paimenen haltuun erityisesti silloin, kun kulkee elämässään pimeässä laaksossa. On niin pimeää, ettei voi nähdä edes Paimenta. Voi ainoastaan kuulla hänen sauvansa kopahtelevan maahan.
”Tämän Psalmin kautta Jumala kysyi minulta, kuka Hän on minulle.” Sanoin: ”Olet Isäni.” Sitten Hän kysyi: Entä kuka minä olen noille naisille?” Vastasin: ”Olet myös heidän Isänsä.” ”Luovuta sitten heidät minun haltuuni. Minä pidän heistä huolta.”
Huolista irti päästäminen sekä itsensä ja rakkaittensa luovuttaminen Herralle on vaikein ja myös tärkein asia, jonka voimme tehdä.
Jos sinulle nousi mieleen rukousaiheita, voit kirjoittaa ne osoitteessa: https://opendoors.fi/rukousseina/?rs=maat&rc=pohjois-korea
Puhujavieras Suomessa 9.10.-15.10.2024: https://opendoors.fi/puhujavieras-pohjois-koreasta-vainoajasta-vainotuksi/
