Pastori Thang* on vietnamilainen seurakunnan johtaja, joka on tullut uskonsa tähden niin perheensä hylkäämäksi kuin viranomaisten ahdistelemaksikin. Nykyisin hän pitääkin kristittyjä perheenään. Rukouksesi ja tukesi ansiosta Thang voi myös huolehtia muista vainotuista kristityistä. Open Doorsin tiimi haastatteli häntä hiljattain.
Millaista on olla kristitty Vietnamissa?
Kristityt tunnetaan poikkeavasta tavastaan elää ja puhua. Heillä on ongelmia naapuriensa, ystäviensä ja perheenjäsentensä kanssa. Vietnamissa ajatellaan, että kristittynä olet perhettäsi ja kansasi kulttuuria vastaan. Sen vuoksi kristityistä ei pidetä ja heitä vainotaan, jopa piestäänkin.
Aiemmin yksi seurakuntamme ongelmista oli, ettei meillä ollut virallista, laillista asemaa, joten viranomaiset estivät ja vaikeuttivat jumalanpalvelustoimintaamme ja kokoontumisiamme. He pitävät meitä amerikkalaisten hyväksi toimivana lahkona ja kyselevät siksi raha-asioistamme, esimerkiksi siitä, paljonko rahaa meillä on, ja paljonko saamme sitä Amerikasta.
Millaista elämäsi oli ennen uskoontuloasi? Entä sen jälkeen?
Elämäni on muuttunut tultuani uskoon, jopa tapani puhua ja käyttäytyä on muuttunut paljon sen myötä. Ennen olin usein humalassa, tupakoin, käytin rumaa kieltä ja vihasin ihmisiä. Uskoon tultuani lopetin juomisen, tupakanpolton ja pahat puheet. Kun aiemmin käyttäydyin väkivaltaisesti, nyt tunnen rakkautta toisia ihmisiä kohtaan. Olen halunnut levittää evankeliumia, mikä herättää vihaa kanssaihmisissäni.
Mainitsit, että perhe saattaa hylätä uskoon tulleen. Miltä se tuntuu?
Perheelläni on tapana syödä ja käyttää runsaasti alkoholia yhdessä. Uskoon tultuani en ole enää juonut tai tupakoinut, joten perheeni ajattelee, etten enää voi olla osa sitä. Nykyisin suhteeni toisiin kristittyihin ovatkin erittäin tärkeitä. Uskon Jumalan johdattavan meitä tämänkaltaisiin tilanteisiin. Se, että perheeni, naapurini ja ystäväni hylkäsivät minut, auttaa tuntemaan myötätuntoa niitä kohtaan, joille kerron Jeesuksesta. Raamattu kehottaa meitä iloitsemaan iloitsevien kanssa ja suremaan surevien kanssa. Minulle merkitsee paljon se, että voimme jakaa ilon ja surun tunteemme, eikä niitä tarvitse kokea yksin. Kristityistä veljistä ja sisarista onkin tullut uusi perheeni.
Miksi toimit pastorina Vietnamissa, vaikka se on niin vaikeaa?
Se ei ole oma valintani; Jumala kutsui minut. Pastorina minun pitää huolehtia monien perheiden tarpeista. Toisinaan tehtävä tuntuu masentavalta, mutta Jumala antaa voimaa jatkaa.
Jos hylkäisin kutsumukseni, hylkäisin myös Jumalan armon. Minun on toimittava tässä tehtävässä, sillä Jumala on minut kutsunut.
Kristityt ympäri maailmaa rukoilevat puolestasi ja tukevat sinua. Miltä se tuntuu?
Voin vain sanoa, että Jumala on uskollinen. Hänen voimansa kannattelee taivasta ja maata. Niinpä Jumala lähettikin veljemme, Open Doorsin kenttätyöntekijän, luoksemme juuri oikealla hetkellä, jotta saatoimme jatkaa työtämme. Näin Jumalan valtakunta voi levitä. Uskon, että kaikelle on oikea aikansa, kuten ihmisen syntymälle ja kuolemallekin.
Ennen Open Doorsin työntekijän saapumista luoksemme meiltä puuttui rukoustuki, suunnitelmat ja rahoitus työn tekemiseen vuoristoalueella. Sanoin rukouksessa Jumalalle, että jos Hän on kutsunut minut, Hänen on myös huolehdittava siitä, että minulla on tarvittavat resurssit tehdä Hänen työtään. Niinpä Jumala lähetti Open Doorsin veljen luoksemme ja saimme näin tarvittavia resursseja työhömme. Olen siitä hyvin iloinen. Musertavan tilanteen jälkeen tunnen lohtua ja huojennusta. Psalmi 34:10 puhuu tästä: ”Nuoret leijonatkin uupuvat ja näkevät nälkää, muta sillä, joka turvaa Herraan, on kaikkea kyllin.”
Millaista apua olet saanut Open Doorsilta?
Kyse ei ole ainoastaan siitä, millaista apua olen itse saanut; myös veljeni ja sisareni ovat saaneet osakseen niin rukoustukea kuin taloudellista apuakin. Sukulaiset eivät aina ole valmiita auttamaan toisiaan, mutta Herran omat pitävät yhtä.
Olemme saaneet Open Doorsilta lastenraamattuja ja kodittomille seurakuntalaisille on järjestynyt majoitus- ja työskentelytiloja. Raamattu on tärkeä, koska se rakentaa hengellistä elämäämme. Voimme jakaa saamiamme siunauksia ja ilosanomaa myös muille.
Myös erityisesti niiden kristittyjen koulutus, jotka ovat vähemmistönä heimossaan, on tärkeää. Saamansa tuen avulla he voivat pysyä lujina vainon keskellä.
Mitä toivot tulevaisuudelta? Mitä voimme rukoilla puolestasi?
Toivon Jumalan osoittavan rakkautensa ja armonsa vietnamilaisille, jotta he ottaisivat Jeesuksen vastaan pelastajanaan. Iloitsen siitä, että Vietnamin puolesta rukoillaan kaikkialla maailmassa.
Uskon Jumalan osoittavan armoaan ja rakkauttaan kansaamme kohtaan myös siten, että voimme rakentaa lisää kirkkoja. Hän kutsuu yhä useampia yhteyteensä ja jakamaan ilosanomaa eteenpäin.
Työmme on nykyisin hyvin laajaa, joten joudumme matkustamaan aiempaa enemmän. Rukoilkaa minulle voimia Jumalalta, että voin vahvistaa ja rakastaa kohtaamiani ihmisiä sekä rohkaista heitä pysymään vahvana uskossaan.
Kiitos Jumalalle, en ole yksin, vaan monet rukoilevat minun ja työni puolesta. Olen saanut häneltä voimaa ja toivoa. Kiitän Open Doorsin tiimä saamastani tuesta ja rohkaisusta. Toivon, että voimme jatkaa toistemme tukemista. Kaikki kunnia kaikesta tekemästämme työstä kuuluu Jumalalle.
• Nimi muutettu turvallisuussyistä
