Maailmalla tiedetään laajasti, että Suomi on maailman onnellisin maa. Harvempi tietää, että kyse on taloudellisten ja yhteiskunnallisten tilastojen valossa tehdystä tutkimuksesta. Kun katselee suomalaisten kasvoja ruuhkabussissa aamun pimeydessä, ehkä osuvampi toteamus voisi olla, että suomalaisten tulisi olla maailman onnellisin kansa. Mistä todellinen onni löytyy?
Monille käsittämätöntä on se, että monista vainoa kokeneista kristityistä kumpuaa suunnaton ilo. Apostoli Paavalin vankeudessa kirjoittamassa kirjeessä Filippin seurakunnalle on jotain samaa – vaikka hän oli evankeliumin tähden vankilassa ja teloituksen uhka roikkui ilmassa, hän puhuu kirjeessä 17 kertaa ilosta!
Paavalilla olisi ollut kaikki syy katkeroitua. Hän olisi voinut kääriytyä itsesääliin, mutta hän iloitsi! Tämä sama käsittämätön ilo heijastuu tänäänkin monista vainoa kokeneista kristityistä. Olen tavannut useita eristysselliin uskonsa vuoksi suljettuja, jotka muistelevat, että tuo aika oli heille hengellisesti hyvää aikaa Jeesuksen kanssa. He ovat kokeneet, ettei todellinen onni elämässä ole riippuvainen ulkoisista olosuhteista.
Uudestisyntynyt ihminen katsoo maailmaa eri näkökulmasta ja osallisena Jeesuksen rakkaudesta. Vainosta, vankeudesta tai muista musertavista olosuhteista huolimatta Jeesukseen perustuvaa iloa ei voi riistää kukaan tai mikään. Jo psalmin kirjoittaja tiesi: ”Onneni on olla Herraa lähellä”. Siksi Paavali voi rohkeasti iloita jopa vankeudesta, että sekin on koitunut evankeliumille eduksi ja muistuttaa: ”Iloitkaa, sanon vielä kerran iloitkaa!”
– Miika Auvinen
