Olemme osa Krituksen ruumista; ihmiseltä ihmiselle -ihmisiä
Toisen läsnäoloa ei voi korvata mikään. Jokainen yksin jäänyt tietää, miltä yksinäisyys tuntuu. Vielä vaikeampaa on silloin, kun siihen liittyy hengenvaara. Sen takia kohtaaminen ja läsnäolo on ollut Open Doorsin työn ytimessä siitä lähtien, kun hollantilainen Veli Andreas matkusti rautaesiripun taakse kohtaamaan vainottuja kristittyjä kommunistiseen Itä-Eurooppaan vuonna 1955. Eräs maanalaista seurakuntaa johtanut pastori totesi silloin Veli Andreakselle: ”Se, että olet täällä, on meille itsessään jo arvokkaampaa kuin kymmenen saarnaasi.”
Raamatussa 1. Korinttilaiskirjeen luvussa 12 verrataan seurakuntaa Kristuksen ruumiiseen. Kristus itse on pää, ja meidät erilaisina ihmisinä on liitetty yhteen palvelemaan toinen toisiamme saman ruumiin jäseninä. Jos yksi ruumiin jäsen kärsii, kärsivät kaikki jäsenet. Inhimillistä yksinäisyyttä ja kipua ei voi hoitaa rahalla, ylevillä strategioilla tai hengellisellä hurskaudella. Siihen auttaa vain toisen läsnäolo. Siksi Open Doorsin työssä sitoudutaan rinnallakulkijoiksi ja jalkaudutaan vainottujen luokse.
Yksi esimerkki läsnäolon eheyttävästä voimasta näkyy indonesialaisen Poson tilanteessa. Hän kääntyi muslimista kristityksi ja joutui sen seurauksena väkivallan kohteeksi. Joulupäivänä hänen kimppuunsa hyökkäsi mies, joka viilsi viidakkoveitsellä Poson kasvot auki. Poso menetti useita hampaita ja tarvitsi leikkauksia, joissa hänen leukansa muotoiltiin uudestaan. Kun Open Doorsin kenttätyöntekijä tapasi Poson sairaalassa, Poso totesi: ”Vaikka myös toinen järjestö antoi tukea leikkauksiin, te myös tulitte luokseni ja istuitte vierelläni sairaalassa.” Tätä tarkoittaa ensimmäisen ydinarvon osa ”ihmiseltä ihmiselle ihmisiä”. Jumalan rakkaus välittyy rakkautena lähimmäiseen.
Jumala rakastaa meitä jokaista yksilönä. Tämän takia myös Open Doorsin rukouskalenterissa on yksittäisten ihmisten tilanteita ja konkreettisia rukousaiheita. Meistä jokainen myös Suomessa on kutsuttu elämään ja toimimaan Kristuksen ruumiin jäseninä. Me saamme palvella niillä lahjoilla, joita Jumala on meille suonut ja rohkaista toinen toisiamme samaan. Uudessa testamentissa kehotetaan ainakin 15 eri kohdassa rakastamaan toinen toistamme. Tämä rakkaus näkyy esimerkiksi palvelemisena (Gal. 5:13), ystävällisyytenä ja anteeksiantamuksena (Ef. 4:32).
– Miika Auvinen
