Opettajien ja koulutovereiden kiusaaminen saivat Minan jopa harkitsemaan muslimiksi kääntymistä vain, jotta hän pääsisi painostusta pakoon Keski-Aasiassa. Lähestyvä joulu merkitsee Minalle hengähdystaukoa kivusta. Hänen äidilleen Adilyalle se on mahdollisuus osoittaa Kristuksen rakkautta heille, jotka sitä eivät vielä tunne.

Vihdoinkin puhelin soi. Adilya* vastasi ja kuunteli hetken. Se oli todella tapahtunut. Hänen tyttärensä Mina* oli tullut ensimmäiselle sijalle laulukilpailussa!

Mina, lahjakas laulaja, oli pannut koko sydämensä esitykseensä ja sai kiitettävät arviot opettajiltaan. Nyt hän pääsisi palkintojenjakotilaisuuteen äitinsä kanssa. Hän esittäisi laulun suurelle yleisölle juhlallisessa tilaisuudessa.

Juhlapäivänä Mina valmistautui esitykseensä pukeutuneena parhaisiin vaatteisiinsa. Mutta kun voittajat ilmoitettiin, Mina kuulutettiinkin toiselle sijalle. Ensimmäiselle sijalle kutsuttiin toinen tyttö, joka Minan musiikinopettajan mukaan ”lauloi täysin nuotin vierestä”.

Mina oli aivan murtunut.

”Ensimmäistä palkintoa ei voida myöntää kristitylle.”

Minan musiikkikoulun rehtori

Mina ja Adilya saivat tietää muutoksen syyn vasta musiikkikoulun rehtorilta. Hän sanoi pahoitellen: ”Minulle kerrottiin, että ensimmäistä palkintoa ei voida myöntää kristitylle. Tämä oli tuomareiden päätös. Meidän alueellamme ensimmäinen palkinto voidaan myöntää ainoastaan muslimille.”

Minaa tämä epäoikeudenmukaisuus koski pahasti, ja se teki hänet surulliseksi.

Jokapäiväistä elämää

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Minaa syrjitään hänen uskonsa vuoksi. Tuolla alueella Keski-Aasiassa tällainen vaino on osa jokapäiväistä elämää. Alue on kristityille niin hankala, ettemme voi edes paljastaa maan nimeä.

Adilya muistaa, kuinka Minan edellinen pianonsoiton opettaja kääntyi tätä vastaan saatuaan tietää, että perhe oli kristitty. ”Hän ajoi Minan pois tunnilta ja sanoi, ettei aikonut enää opettaa ’vääräuskoista’.” Opettaja moitti tyttöä toisten opettajien edessä ja uhkasi, ettei tämä tulisi ikinä soittamaan pianoa.

Kauhuissaan Mina pakeni vessaan ja soitti äidilleen, joka lähti toisesta kaupunginosasta hakemaan häntä. ”Opettaja sanoi minulle: Jos olisin tiennyt, että  olette kristittyjä, en olisi ikinä tuhlannut aikaani teihin!” Adilya kertoo. Nyt Mina pelkää jopa olla samassa rakennuksessa tuon opettajan kanssa.

Myös Minan luokkatoverit vainoavat häntä häikäilemättömästi; pilkkaavat, piirtävät ristejä hänen pulpettiinsa ja ivaavat häntä aina kun sana ”kirkko” mainitaan tunnilla. Koulun loma-aikoinakin luokkatoverit pommittavat häntä halventavilla viesteillä netissä vain siksi, että hän on kristitty.

Äidin tuska

Adilya on jatkuvasti huolissaan. Vaikka Mina on yksi luokkansa parhaita oppilaita, opettajat kohtelevat häntä halventavasti, koska hän uskoo Jeesukseen.

Koulussa kaikkien täytyy suorittaa kurssi uskontojen historiasta. Todellisuudessa se on islamin kurssi, jossa lapsille opetetaan Koraania, islamilaisia rukouksia sekä paastoamista. Kun Mina kieltäytyi osallistumasta, häntä rangaistiin sharia-lain mukaisesti; hänen käsiään lyötiin risuilla.

Adilya huomasi naarmut, mutta Mina väitti, että kissa oli raapinut häntä. Vasta kun järkyttynyt Adilya näki jäljet kolmannen kerran, hän painosti tyttärensä paljastamaan totuuden.

”Hän oli valmis käyttämään hijabia ja kääntymään islamiin vain päästäkseen pakoon painostusta.”

Adilya

Jatkuva painostus koulussa vei Minan lähes murtumispisteeseen. Adilya teki sydäntä särkevän löydön perheen tietokoneelta. Mina oli salaa etsinyt netistä ”miten kääntyä islamiin” ja ”kuinka käyttää hijabia”.

”Hänen äitinään tämä oli minulle äärimmäisen tuskallista. Mina kärsi yksin salaa”, Adilya kertoo. ”Hän oli valmis käyttämään hijabia ja kääntymään islamiin vain päästäkseen pakoon painostusta.”

Siksi Minalle ja muille hänen tilanteessaan oleville on tärkeää, että heille tarjoutuu mahdollisuus ylistää Jeesusta ilman pelkoa.

Hengähdystauko kivun keskellä

Minalle joulu merkitsee hengähdystaukoa kiusaamisesta, opettajien rangaistuksista ja ennen kaikkea yksinäisyydestä.

”Joulu on hyvin valoisa juhla”, Mina kertoo. Se merkitsee laatuaikaa perheen kanssa. ”Kokoonnumme kaikki yhteen; veljeni tulevat toisesta kaupungista, valmistamme juhla-aterian, kuuntelemme ylistyslauluja ja annamme toisillemme lahjoja.”

Joulupuun koristelu on tärkeä hetki Minalle. ”Kun kaikki yhdessä koristelemme joulupuun aattona, kaikki ovat onnellisia eikä meidän tarvitse pelätä mitään”, hän kertoo.

Joulun alla Minan perhe rukoilee yhdessä 40 päivän ajan joka ilta. Eri kaupungeissa olevat ovat yhteydessä puhelimitse. ”Tämä perinne on jatkunut yli viisi vuotta. Ne ovat minulle parhaita hetkiä ennen joulua”, Mina kertoo.

Mina voi hyvin harvoin kertoa joulun ilosta avoimesti kenellekään omassa maassaan. Joulun merkityksestä kertominen perheen ulkopuolella kysyy paljon rohkeutta ja tarkkaa sanavalintaa.

Kaikesta huolimatta Mina on oppinut kertomaan uskostaan. Riskeistä huolimatta hän – joka harkitsi kääntymistä välttyäkseen kiusaamiselta – on saanut rakkauden kertoa Jeesuksesta niille, jotka eivät tätä vielä tunne.

”Meissä he näkevät rakkauden”

Mikä voisikaan olla vahvempi todistus kuin, että joulun keskeisin sanoma – Jumalan armo ja ehdoton rakkaus – toteutuu kristittyjen elämässä?

Adilya ei ole katkera niitä kohtaan, jotka vainoavat hänen tytärtään. Sen sijaan hän on täynnä rakkautta näitä nuoria kohtaan, jotka eivät vielä tunne Jeesusta. Hänelle joulu on tämän rakkauden jakamisen aikaa.

Open Doorsin avulla Adilya organisoi nuorten leirejä ja joulutapahtumia, joissa hän jakaa lahjoja. Tällä tavalla hän haluaa osoittaa kristityille, että Kristuksen ruumiin jäsenet ympäri maailman muistavat heitä. Muille hän haluaa näyttää, että joulu todella kuuluu kaikille.

”Kaikilla näillä lapsilla on jokin kipu”, Adilya sanoo. ”Jotkut tulevat yksinhuoltajaperheistä, joitain tyttöjä on käytetty hyväksi hyvin nuorena, jotkut elävät isovanhempien luona ja joitain ei hyväksytä. Meidän kanssamme he löytävät rakkauden.”

Adilya haluaa näyttää, että joulu todella kuuluu kaikille.

Minan kertomus on voimakas muistutus vainotun seurakunnan puolesta tänä jouluna.

Se muistuttaa siitä, että kaikki kristityt eivät voi viettää joulua lainkaan tai korkeintaan ankarien rajoitusten puitteissa. Heiltä usko kysyy rohkeutta joka päivä.

Mina, Adilya ja heidän perheensä tarvitsevat rukousta sen puolesta, että he saisivat suojelusta ja joulun toivo saisi loistaa yhä kirkkaammin heidän elämässään.

Rukoile Minan ja hänen perheensä kanssa

• Kun kristikunta valmistautuu viettämään Kristuksen syntymäjuhlaa, Mina ja Adilya vetoavat meihin. He rukoilevat voimaa sekä ympärillään olevien ihmisten puolesta, että näiden sydämet kääntyisivät. ”Haluaisin että rukoilisitte, että ihmiset ymmärtäisivät meitä ja suhtautuisivat meihin ystävällisesti”, Mina pyytää.
• Joululoman jälkeen Minan täytyy palata kouluun, eikä hän tiedä, mikä häntä odottaa. Rukoile, että hän pysyy vahvana uskossaan ja että Jumalan rakkaus saa ohjata häntä, sanovat ihmiset mitä tahansa.
• Rukoile, että Mina saa edelleen kehittyä musiikin taidoissaan ja hän saa käyttää lahjaansa Jumalan kunniaksi.
• Rukoile Adilyan julistustyön puolesta, että monet nuoret saisivat tulla tuntemaan Herran hänen työnsä kautta. Joissain Keski-Aasian osissa on kiellettyä opettaa kristinuskoa alaikäisille, mikä saattaa Adilyan suoranaiseen vaaraan. Rukoile hänelle ja hänen työryhmälleen Jumalan varjelusta.

*Nimet muutettu turvallisuussyistä.