1.1 Johdanto
Kirkkojen sulkemiset kautta maailman ovat saaneet meidät ajattelemaan, miltä seurakunta näyttäisi ilman kirkkorakennusta. Esimerkiksi koronarajoitukset aiheuttivat suuria haasteita, mutta ne tarjosivat myös valtavia mahdollisuuksia.
POHDI
- Millaisia kokemuksia sinulla oli seurakunnan toiminnasta koronarajoitusten aikana?
- Mikä oli vaikeaa?
- Seurasiko tilanteesta uusia mahdollisuuksia?
Ovatpa kokemuksemme millaisia tahansa, olemme saaneet jonkinlaista esimakua siitä, millaista on monien vainottujen kristittyjen elämä ympäri maailmaa.
1.2 Vainotun seurakunnan maailma
Monet World Watch -listan 50 kärkimaassa asuvat kristityt eivät voi kokoontua tietyssä, kirkoksi tarkoitetussa rakennuksessa. Syyt tähän ovat moninaisia:
Kirkkojen rakentamista ei sallita
Siellä, missä kristinusko on kielletty, on mahdotonta rakentaa kirkkoja. Esimerkiksi Afganistanissa ei ole yhtään kirkkorakennusta. Vaino voi olla lievempääkin, kuten Bhutanissa, mutta siitä huolimatta kristityt eivät saa rakentaa kirkkoja.
Kristityksi tunnustautuminen on vaarallista
Daniel, Pohjois-Afrikassa asuva nuori uskova, joutuu tapaamaan toisia uskovia salaa. Hän kertoo: “Emme voi näyttää uskoamme julkisesti. Kun tapaamme jossain kodissa, meidän täytyy olla varovaisia. Emme voi tulla paikalle yhtä aikaa tai samaa reittiä. Emme voi pysäköidä autojamme liian lähelle taloa.” Hän tapaa toisia uskovia myös kahviloissa. He eivät voi tehdä mitään, mikä paljastaisi heidät kristityiksi. Pöydällä ei voi olla Raamattuja, eivätkä he voi rukoilla silmät suljettuina. He lukevat Raamattua mobiilisovelluksen kautta.
Hallitus tai paikalliset viranomaiset ovat sulkeneet kirkot
Esimerkiksi Algeriassa hallitus on viime aikoina sulkenut noin kaksitoista kirkkoa. Egyptissä kirkkoja on suljettu sillä perusteella, että ne on rakennettu laittomasti.
Kirkkorakennuksiin on tehty väkivaltaisia hyökkäyksiä
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ääriryhmät ovat hyökänneet kirkkoihin ja tuhonneet niitä. Monet ihmiset ovat joutuneet jättämään kotinsa ja asettumaan pakolaisleireihin.
Yhdessä kokoontuminen on mahdotonta ilman valvontaa ja kontrollointia
Jos joku menee kirkkoon, hän paljastaa olevansa kristitty. Kiinassa hallitus lisää jatkuvasti kirkkojen valvontaa, ja kristityiksi tunnistetut saattavat kohdata vaikeuksia työelämässä tai koulutuksessa. Viranomaiset saattavat käydä “tapaamassa” heitä. Näin ollen yhä useammat seurakunnat päättävät kokoontua muualla kuin kirkossa.
Mitkään edellä mainituista tilanteista eivät ole saaneet kristittyjä luopumaan kokoontumisista. He tapaavat taloissa tai kerrostaloasunnoissa. He kokoontuvat syrjäisillä vuoristoseuduilla tai syvällä viidakossa. He naamioivat jumalanpalvelukset näyttämään tavallisilta aterioilta tai kastejuhlat uintiretkiltä.
1.3 Video: Kuinka näillä seuduilla asuvat kristityt toimivat?
Edeltävissä videoissa on kaksi lyhyttä katsausta vainotun seurakunnan todellisuuteen.
POHDI
- Mikä näissä videoissa vaikutti sinuun eniten?
- Mitä tekisit, jos et voisikaan enää päästä uskosi kannalta tärkeimpiin tapaamisiin?
- Voitko tarvittaessa olla yhteydessä uskoviin useammalla eri tavalla?
1.4 Raamattu: Vierailu Troaksessa
Lue
Ap. t. 20:7–12
Apostolien tekojen 20. luvussa on Uuden testamentin ainoa kuvaus todellisesta seurakunnan kokoontumisesta. (Paavalilla on kyllä kirjeissään viittauksia jumalanpalvelusten sisältöön, mutta vain tässä raamatunkohdassa olemme mukana jumalanpalveluksessa.) Kertomukseen liittyvä ihmeteko on ilmeisen valtava, mutta nyt keskitymme itse kokoontumisen luonteeseen.
POHDI
- Milloin jumalanpalvelus pidettiin?
- Missä se pidettiin?
- Keitä oli paikalla?
- Mitä jumalanpalveluksessa tehtiin?
Kun tutkimme kokoontumista historiallisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta, saamme selville hieman lisää.
Milloin jumalanpalvelus pidettiin?
Luukas kirjoittaa: “Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä” eli sunnuntaina. Luukas käyttää samaa ilmausta ylösnousemuksen ajankohdasta (Luuk. 24:1). Jumalanpalveluksen ajankohta oli todennäköisesti ilta, sillä lamput oli sytytetty. Sunnuntai oli työpäivä, sillä siitä tuli vapaapäivä vasta v. 321 jKr.
Missä se pidettiin?
Erään rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Rakennus oli roomalainen huoneisto. Köyhät ihmiset asuivat kolmannessa ja sitä ylemmissä kerroksissa, jotka oli usein rakennettu huonosti. Troaksen seurakunta oli melko pieni, koska se pystyi kokoontumaan tällaisessa huoneistossa. Erilliset kirkkorakennukset alkoivat yleistyä vasta vuoden 315 jälkeen, jolloin kristinusko hyväksyttiin virallisesti Rooman valtakunnassa. Monissa yhteiskunnissa on nykyään täsmälleen sama tilanne kuin Rooman valtakunnassa Paavalin aikaan. Kristityt eivät voi kokoontua virallisissa kirkkorakennuksissa, vaan heidän on tavattava jossain muualla.
Keitä oli paikalla?
Kaksi nimeltä mainittua henkilöä ovat Paavali ja Eutykos-niminen nuori mies. Huomionarvoista on, että Eutykos on orjan nimi, joka tarkoittaa – ironista kyllä – onnekasta. Eutykos oli todennäköisesti työskennellyt koko päivän, joten ei ihme, että hän öljylamppujen heikosti valaisemassa huoneessa nukahti. Yksi niistä asioista, jotka alkuseurakunnassa järkyttivät ympäröivää yhteiskuntaa, oli naisten ja orjien kohtelu tasa-arvoisina seurakunnan jäseninä. Seurakunta oli radikaalin tasa-arvon yhteisö.
Mitä jumalanpalveluksessa tehtiin?
Useimmissa raamatunkäännöksissä kerrotaan, että Paavali “puhui koolla oleville” ja että “puhe pitkittyi puoleenyöhon saakka” (Ap. t. 20:7). Tästä voi saada sellaisen käsityksen, että Paavalin saarna yksinkertaisesti jatkui jatkumistaan. Tässä kohdassa käytetty kreikan sana “dialegomai” tarkoittaa kuitenkin keskustelua (tästä tulee termi “dialogi”), joten käynnissä ei ollut yksipuolinen saarna vaan keskustelu.
He myös mursivat yhdessä leipää, mikä voi viitata kiitosateriaan (Ap. t. 20:11), mutta alkuseurakunnan ehtoolliset olivat myös oikeita aterioita. Meneillään oli siis pikemminkin jonkinlainen kotiseurakunnan tai solun tapaaminen tai jopa seurakunnan illallinen kuin moderni jumalanpalvelus.
1.5 Toiminta: Mitä jos sinun kirkkosi suljettaisiin?
Jos kävisikin niin, että kotikirkkosi tai muun totutun kristillisen tapaamispaikkasi ovet suljettaisiin – missä seurakunta kokoontuisi? Entä jos seurakuntasi saisikin seuraavanlaisen ilmoituksen:
TIEDOKSIANTO
Tarkistetun rikoslain pykälän 4.42 mukaan kaikki rekisteröimättömät uskonnolliset rakennukset tai paikat suljetaan. Myös kaikki ilman asianmukaista lupaa rakennetut tilat takavarikoidaan. Kirkkonne on rekisteröimätön, minkä vuoksi se on nyt suljettu.
Ilmoitamme myös, että rakennus takavarikoidaan sillä perusteella, että asianmukaista rakennussuunnitelmaa, omistajuuden osoittavia asiakirjoja tai rakennuslupaa ei ole koskaan toimitettu paikalliselle maankäyttöviranomaiselle. Rakennus on näin ollen Puolueen omaisuutta. Kaikki yritykset käyttää tilaa jatkossa katsotaan rikolliseksi toiminnaksi.
Päätöksestä ei voi valittaa.
– Uskonnollisten asioiden ministeriön johtaja
TEHTÄVÄ
Kirkkorakennuksenne on suljettu, mutta päätätte jatkaa toimintaa. Suunnittele mielessäsi tai paperille:
- Ette voi käyttää kirkkoa, joten missä tapaatte?
- Onko lähistöllä tarjolla sellaisia kokoontumispaikkoja, jotka saattaisivat jopa vahvistaa kokemustanne Jumalasta ja kertoa hänestä?
- Miten tiedotatte seurakunnan jäsenille kokoontumispaikasta?
- Miltä jumalanpalvelus näyttää: Miten rukoilette tai luette Raamattua yhdessä? Millainen opetusosuudesta tulee?
- Millaisia haasteita kokoontuminen aiheuttaa ja millaisia uusia mahdollisuuksia se tarjoaa?
1.6 Mitä jos? -haaste
Pidä ystäviesi tai perheesi kanssa juuri sellainen jumalanpalvelus, jonka olet kuvaillut!
Voitte yllättyä lopputuloksesta. On selvää, että kristityillä on kaikkialla valtava halu kokoontua vapaasti yhteiseen jumalanpalvelukseen, mutta monet ovat huomanneet, että siihen on erilaisia tapoja. Ja nämä tavat voivat olla yllättävän voimallisia.
Mitä jos voisit vaikuttaa?
Pohjois-Syyriassa asuva Rajan kertoo, kuinka juuri vaino muokkasi seurakunnasta erilaisen ja toi sille laajemman yleisön:
“Kurdipuolue sulki kirkkomme Sheikh Maksoudin kaupunginosassa Aleppossa. Sen jälkeen monet kurdit halusivat liittyä kirkkoomme uteliaisuudesta: he halusivat tietää, mihin tämän suljetun kirkon jäsenet uskoivat. Opin tästä jotain uskoani tavattomasti vahvistavaa: että Jumala käyttää jokaista vainotekoa omaksi kunniakseen.”
Tutki Open Doorsin työn vaikutuksia täältä, jotta voit paremmin ymmärtää mitä rukouksesi, tekosi ja taloudellinen tukesi saa työmme kautta aikaan.
1.7 Kotitehtävä: Yksi teko, seitsemän rukousta
TEKO
Jos mahdollista, käy rukoilemassa paikassa, jonne suunnittelit kokoontumisen.
SEITSEMÄN RUKOUSTA
Päivä 1: Rukoile kristittyjen puolesta, jotka asuvat maissa, joissa heidän täytyy salata uskonsa. Pyydä Jumalaa ohjaamaan heitä toisten uskovien luo.
Päivä 2: Rukoile kristittyjen puolesta, joilla ei ole oikeutta rakentaa kirkkoa. Rukoile lakien muuttumista ja oikeuden toteutumista.
Päivä 3: Rukoile niiden kristittyjen puolesta, joiden kirkot on tuhottu ja jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa. Pyydä, että Jumala auttaisi heitä rakentamaan kirkkonsa uudelleen siellä, missä he ovat.
Päivä 4: Rukoile niiden puolesta, jotka pelkäävät osallistua jumalanpalveluksiin viranomaisten valvonnan takia. Rukoile, että he löytäisivät uusia kokoontumispaikkoja ja uskovia, joiden kanssa kokoontua.
Päivä 5: Rukoile niiden puolesta, jotka joutuvat matkustamaan kauas voidakseen kokoontua turvallisesti. Rukoile, etteivät he paljastuisi.
Päivä 6: Rukoile seurakuntien johtajien puolesta, jotka joutuvat etsimään uudenlaisia tapoja kokoontua laumansa kanssa. Pyydä Jumalaa antamaan heille rohkeutta ja viisautta.
Päivä 7: Kiitä vainottujen veljien ja siskojen uskollisuudesta. Kiitä Jumalaa siitä, ettei seurakunta ole sidoksissa mihinkään paikkaan vaan kaikkialla kristityt löytävät uusia tapoja olla osa Jumalan valtakuntaa.
