”Mitä jos”-verkkokurssi käsittelee tapoja, joilla kirkko eri puolilla maailmaa virtaa erilaisten esteiden ohi. Voit käydä kurssin aiheita läpi omaan tahtiisi. Jokaisen osion lopussa on kysymyslomake, jolla voit testata oppimaasi.
Kurssilla saat vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin:
- Miltä jumalanpalvelus näyttää, kun se pidetään salaa?
- Mitä eristyneisyys opettaa rukouksesta?
- Miten luet Raamattua, ellei sinulla ole sitä?
- Miten kerrot maailmalle Jeesuksesta, kun kaikkialla on vakoojia?
- Mitä Jeesuksen opetuslapsena oleminen maksaa?
Esipuhe
Tuoreessa muistissa olevan koronapandemian aikana meidän kaikkien on ollut pakko arvioida uudelleen, mikä mielestämme tekee kirkosta kirkon. Kirkko ei ole rakennus vaan se, mitä jää jäljelle, kun rakennus katoaa: kristillinen kirkko on yhteisö, Kristuksen ruumis.
Kirkon piti hyvin nopeasti löytää uusia tapoja toimia. Yhtäkkiä elimme maailmassa, jossa kirkon johtajien piti tulkita hallituksen ohjeita ja jumalanpalvelukset oli striimattava nettiin. Vaadittiin paljon ajatustyötä ja suunnittelua, mikäli ihmisten haluttiin tapaavan toisiaan fyysisesti.
Jumalanpalveluksia pidettiin epätavallisissa paikoissa: puistoissa, pysäköintialueilla ja kävelylenkeillä. Useiden oli varattava etukäteen paikat joulujumalanpalvelukseenkin.
Siirryimme toisenlaiseen, paljon haastavampaan maailmaan. Tietyllä tavalla siirryimme maanalaisen kirkon maailmaan. Maailmassa on miljoonia kristittyjä, jotka eivät voi koskaan tavata toisiaan avoimesti, saati sitten pandemian aikaan. He elävät paikoissa, joissa kristinusko on kielletty tai ainakin siihen suhtaudutaan vihamielisesti ja epäillen. Heidän on alati oltava varovaisia sääntöjen ja lakien suhteen – usein kiertäen ne kokonaan. Sellaisissa paikoissa kirkko muuttaa jatkuvasti muotoaan.
Viime vuosina esimerkiksi Kiinan kirkkoon on kohdistunut lisääntyvää sääntelyä ja painostavaa tarkkailua. Niinpä monet isoista kirkoista ovat jakautuneet pienemmiksi, vähemmän näkyviksi kotikirkoiksi. Caleb, yksi kirkon johtajista, kertoo:
“Monet kotikirkot ovat kuin joessa virtaava vesi. Kohdatessaan esteen ne eivät ala taistella sitä vastaan. Sen sijaan ne virtaavat esteiden ohi ja vaihtavat uomaa, mutta jatkavat silti matkaansa kohti suurta valtamerta, joka on lähetyskäsky. Lopullinen määränpäämme ei muutu. Se, mikä muuttuu ja sopeutuu, on tapamme elää kirkkona. Tarkoitus on mahdollistaa Jumalan valtakunnan jatkuva kasvu vastoin kaikkia odotuksia.”
Tutkiessamme vastauksia näihin kysymyksiin meillä on tilaisuus miettiä myös sitä, kuinka toimimme seurakuntana, sekä koronan aikana että sen jälkeen.
Olemme hämmästyneitä ja kiitollisia siitä, miten monipuolisesti kirkot sopeutuivat pandemia-aikaan. Erityisen kiitollisia olemme siitä, että tukenne vainotuille veljillemme ja sisarillemme on jatkunut sitoutuneesti.
Pandemian aika oli haastavaa. Saimme kuitenkin samalla myös ainutlaatuisen tilaisuuden miettiä, miten kokemuksemme auttavat meitä ymmärtämään vainotun kirkon maailmaa.
Verkkokurssilla käytettävä rukousmateriaali
Rukousmateriaalina verkkokurssin aikana toimii hyvin mm. World Watch List -vainoraportti, jonka löydät täältä.
