Guinea

Maassa vallitsee rajoitettu uskonnonvapaus, sillä Guinean hallitus tarkkailee tiukasti kristittyjä ja muita kansalaisiaan. Hallitus pelkää, että uskonnolliset ryhmät voisivat vastustaa vallassa olevaa puoluetta, joten uskonnollisten ryhmien toimintaa säädellään ja valvotaan.

Seurakuntien on toiminnassaan opittava selviämään byrokraattisessa labyrintissä. Hallintoviranomaisiin kuuluvat uskonnollisten asioiden yleinen sihteeristö sekä aluehallinnon ja hallinnon hajauttamisen ministeriö, joilta molemmilta seurakuntien on saatava toiminnalleen säännöllisesti hyväksyntä. Seurakuntien on toimitettava hallitukselle raportti toiminnastaan kuuden kuukauden välein. Kyseinen määräys tekee kristillisten yhteisöjen ilmapiiristä levottoman ja voi ajaa niitä itsesensuuriin.

Kristittyjä syrjitään yhteiskunnassa monin eri tavoin. Seurakunta voi esimerkiksi saada hakemustaan huonomman tontin kirkkorakennukselleen. Myös kristittyjen virkamiesten uramahdollisuudet ovat rajalliset.

Erityisen kovaa painostusta kokevat islamista kristinuskoon kääntyneet. Heidät eristetään yhteisön ulkopuolelle, ja joissakin tapauksissa he menettävät lastensa huoltajuuden. Tätä tapahtuu erityisesti niillä alueilla, joissa muslimit ovat enemmistönä, kuten Fouta-Djalonin alueella. Valtiollisten virastojen, kuten erityisesti islamin asioiden ministeriön, on havaittu tukevan tätä vainon muotoa. Myös radikaalien islamistiryhmien leviäminen uhkaa uskonnonvapautta ja huolestuttaa kristittyä vähemmistöä.

Etninen identiteetti on Guineassa hyvin tärkeä ja sekoittuu usein uskonnolliseen identiteettiin. Tuloksena on monimutkainen sosiaalinen dynamiikka. Jos henkilö kääntyy perinteisestä uskonnosta kristinuskoon, seuraukset voivat siksi olla todella vakava. Henkilö voidaan esimerkiksi eristää muusta yhteisöstä.

Kristityt ovat toisinaan osapuolia maan etnisten ryhmien välisissä yhteenotoissa, mikä lisää pelkoa ja levottomuutta kristillisissä yhteisöissä.

Korruptio on Guinean valtionhallinnon heikkous. Koko järjestelmän läpäisevä korruptio vaikuttaa kristittyihin epäsuorasti heikentämällä oikeusvaltioperiaatetta. Tästä syystä kristittyjen on vaikea tavoitella oikeudenmukaisuutta, kun he kohtaavat vainoa tai syrjintää. Korkea-arvoisten virkamiesten sotkeutuminen korruptioskandaaleihin kuten kaivosteollisuusjuttuun Sveitsissä alleviivaa ongelman laajuutta ja herättää epäilyjä siitä, tahtooko ja kykeneekö maan hallitus tarttumaan vähemmistöjä koskeviin ongelmiin.