EDUSTAJAT KAHLEISSA
–
LAOSIN KRISTITTYJEN VANKIEN KERTOMATTOMAT TARINAT
YHDESSÄ LAOSIN KAUKAISIMMISTA KOLKISTA KOLME AKHA-HEIMOON KUULUVAA KRISTITTYÄ PIDÄTETTIIN ELOKUUSSA 2020 EVANKELIUMIN ROHKEAN JULISTAMISEN TÄHDEN.
Kolmen kuukauden ajan veljekset Saengchan* ja Sithat* sekä heidän setänsä Sombaht* joutuivat kokemaan elämää vankilassa. Heidän perheensä joutuivat yhteisön pilkan ja hyljeksinnän kohteiksi vain siksi, että he uskovat Jeesukseen.
Saengchan, Sithat ja Sombaht vapautettiin marraskuussa 2020 ja he ovat sen jälkeen palanneet kotiin. Open Doorsin paikallisten kumppaneiden tiimi vieraili heidän ja heidän perheidensä luona aiemmin tänä vuonna. Tämä on tarina heidän vierailustaan tiimin jäsenen, Sisar V:n, kertomana.
”Tämä on ensimmäinen kerta, kun samoin uskovat vierailevat luonamme”
Vietettyämme kaksi tuntia moottoripyörien selässä ryhdyimme nousemaan pohjoisen Laosin vuoristoon. Matkattuamme eteenpäin, aamun sumu väistyi paksun, tumman savun tieltä. Ilma täyttyi palavan puun hajusta – Akha-heimo tunnetaan kaskiviljelystään. Mäet lähellä ja kaukana näyttivät elottomilta.
Savun ja hedelmättömien vuorten takana on Saengchanin, yhden vuonna 2020 vangitun uskovan kotikylä. Kylä on modernin kehityksen ulottumattomissa, eikä sillä ole juurikaan kontakteja muihin yhteisöihin.
Astuessamme sisään Saengchanin kotiin, joka toimii myös kirkkona, meidät toivotti tervetulleiksi joukko miehiä, naisia ja lapsia – osa kylän kristityistä perheistä.
Välttääksemme ylimääräistä huomiota, tiimimme oli suunnitellut tapaavansa ainoastaan vankien perheet. Asettuessamme pöydän ääreen, taloon saapui kuitenkin enemmän ja enemmän ihmisiä. Odotimme tapaavamme 10 ihmistä, paikalle saapui yli 50. Kuiskaukset ja kikatukset kertoivat paikalla olevien odotuksesta ja innostuksesta, ja se poisti pian oman jännitykseni.
”Monille meistä tämä on ensimmäinen kerta, kun samoin uskovat vierailevat luonamme”, Saengchan selitti. Hänkin näytti innokkaalta, eikä yhteen kokoontumisemme mahdolliset seuraukset näyttäneet huolestuttavan häntä.
Tiimimme oli kylässä aamusta illan pikkutunneille saakka. Kuuntelimme uskovia ja rukoilimme yhdessä. Nämä ovat heidän tarinoitaan.
SAENGCHAN
41-vuotias Saengchan on pastori ja kymmenen lapsen isä. Hänet pidätettiin ensimmäisenä kolmesta, elokuussa 2020. Kylän päällikkö ja kyläläiset sanoivat hänen rikkovan yhteisön yhtenäisyyden uskomalla Jeesukseen.
”Olin juuri palannut kotiin riisipellolta, kun poliisi tuli hakemaan minua. He laittoivat minut autoonsa ja lähdimme tutkintavankilaan. En kuitenkaan saanut nukkua sisällä, vaan jouduin nukkumaan autossa. En saanut ruokaa tai juomaa.”
”Seuraavana aamuna minut siirrettiin vankilaan, missä minua kuulusteltiin, ja minun käskettiin useasti kieltämään uskoni. Kieltäydyin, ja jouduin vankilaan kolmeksi kuukaudeksi.”
”Vankilassa jouduin viettämään kaksi päivää ja yhden yön käsiraudoissa. En voinut käydä wc:ssä ilman muiden vankien apua. Jouduin pyytämään heitä avaamaan housuni ja pesemään hampaani. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa.”
Saengchan, Sombaht ja Sithat olivat samassa vankilassa, mutta eri selleissä. ”Vanhin poikani, Caija*, toi meille ruokaa joka päivä, mutta ainoastaan pieni osa siitä päätyi meille, sillä muut vangit söivät osan.
”Meille ei kerrottu kuinka pitkään joutuisimme olemaan siellä.”
”Koska meitä ei todettu syyllisiksi mistään, meidät vapautettiin. Seurakuntalaisemme auttoivat meitä viemällä tapauksemme ylempään tuomioistuimeen. Ja teidän rukoustenne ja taloudellisen tukenne ansiosta vapauduimme vankilasta.”
CAIJA, SAENGCHANIN POIKA
Vain 19-vuotias Caija on laiha, mutta hänellä on myös kovan työn tekijän ruumiinrakenne. Hänen vastuulleen jäi perheestä huolehtiminen isän ollessa vankilassa. Hän piirsi kuvan laitoksesta, jossa hänen isänsä oli vangittuna.
Caija kertoi tiimille päivästä, jona hänen isänsä vangittiin. ”Aiemmin sinä päivänä olin metsässä metsästämässä sillä aikaa, kun isä kävi tarkastamassa riisiviljelmää.
”Palatessani kotiin oli jo pimeä. Kuulin isän joutuneen poliisin vangitsemaksi.”
Caija yritti käydä heti isänsä luona, mutta poliisit eivät antaneet hänen nähdä isäänsä, tai puhua hänen kanssaan.
”Jos yritin puhua hänelle, he huusivat minulle ja käyttivät tylyjä sanoja. He pitivät hänet lukittuna pimeään huoneeseen koko päivän ja yön yli. Olin huolissani hänestä ja hänen terveydestään.”
Huolimatta vainosta, jota hän on nähnyt isänsä kokevan, Caija pitää tiukasti kiinni uskostaan Kristukseen.
”Rakastan uutta elämää, joka minulla on kaikkivaltiaan Jumalan käsissä. Hän on kaiken yläpuolella, eikä mikään ole mahdotonta Hänelle. Laitan kaiken uskoni ja toivoni Jumalan käsiin. Jumala on ainut lohdun lähteeni joka hetkessä, ja se, joka nostaa mielialaani.”
PAOJER*, SITHATIN VAIMO
Paojer on pehmeä-ääninen ja herttainen, hänen lämmin hymynsä ja innokas elekielensä valaisevat huonetta. Hän on alle 30-vuotias, 4-vuotiaan tytön äiti.
Sithat on Saengchanin nuorempi veli. Hänet pidätettiin kaksi päivää veljensä pidätyksen jälkeen ollessaan ostamassa ruokaa Saengchanille vietäväksi.
Paojer muistelee: ”Yhtäkkiä sain häneltä puhelun. Hän pyysi anteeksi ja sanoi, ettei voinut palata kotiin, koska hänet pidätettiin.
”Olin surullinen ja loukkaantunut siitä mitä hänelle tehtiin, eihän hän ollut tehnyt mitään väärää. Mutta tiesin tämän päivän tulevan. Tiesin vainon tapahtuvan, poliisi oli yrittänyt pidättää hänet usein ennenkin, mutta eivät olleet pystyneet siihen ennen kuin nyt. Ihmiset eivät voi hyväksyä, että heidän kylässään harjoitetaan kahta uskontoa; he haluaisivat kaikkien palvovan esi-isiä, ei Kristusta.
”Naapurit sanoivat minulle usein: ’Miehesi ei tule takaisin, hän on jo kuollut!’ He näyttivät riemuitsevan mieheni pidätyksestä.”
Paojer kuitenkin tiesi Jumalan olevan heidän puolellaan. ”Olin vakuuttunut siitä, että mieheni vapautettaisiin jonain päivänä, sillä Jumala on suuri ja mahtava, ja hänen voimansa on valtava. Hän on kaiken yläpuolella ja Hän hallitsee kaikkea. Mitä tapahtuukin, seuraan Häntä lopun elämääni.”
SOMBAHT
51-vuotias Sombaht on pastori ja neljän lapsen isä. Hän asuu eri kylässä kuin Saengchan ja Sithat, mutta he kulkevat usein yhdessä kertomassa evankeliumia. Hän on Saengchanin ja Sithatin setä.
Kaksi viikkoa Saengchanin ja Sithatin pidätyksestä Sombaht kävi poliisilaitoksella kyselemässä heidän peräänsä.
”Halusin tietää mitä heille tapahtui ja miksi heidät pidätettiin. En pelännyt. Miksi pelkäisin? Poliisi sanoi, etteivät he tienneet, he seurasivat vain korkeamman tahon määräyksiä.”
Hän lähti turhautuneena, mutta joutui pidätetyksi.
”Soitin saman tien vaimolleni ja lapsilleni, kerroin tienneeni tämän tapahtuvan. Olin valmistautunut tähän. Menin poliisiasemalle tietäen, että saattaisin myös joutua pidätetyksi.”
”Uskomme kasvoi ollessamme vankilassa. Rukoilimme Jumalaa ja etsimme Häntä yli kaiken. Tunsin uskovani Häneen enemmän kuin vankilan ulkopuolella.”
”Perheemme yrittivät vierailla joka päivä, mutta he eivät saanet nähdä meitä. Näimme heidät vasta vapauduttuamme. Rukoilen aina heidän ja seurakuntani puolesta, etteivät he koskaan pelkäisi ja että he olisivat vahvoja Herrassa, sillä Hän on kanssamme.”
TUKI ROHKAISI
Kolmen uskovan ollessa vankilassa, Open Doorsin paikalliset kumppanit tekivät työtä heidän perheidensä kanssa, rohkaisemalla heitä rukousten ja käytännön avun kautta. Perheille annettiin ruokaa, vaatteita ja muuta tarpeellista.
”Olette tukeneet perheitämme niin paljon tänä aikana. Ette tukeneet meitä vain taloudellisesti, tunsimme myös rakkautenne ja huolenne”, Paojer kertoo.
Sombaht sanoo: ”Vaikka olin vankilassa, tunsin etten ollut yksin. Tunsin rukouksenne. En voi kiittää teitä tarpeeksi siitä, että olitte perheidemme ja lastemme kanssa, kun emme voineet huolehtia käytännössä heistä. Kiitos rukouksistanne silloin ja nyt.”
Saengchan paimentaa nyt kahdeksaa perhettä (52 henkilöä) kylässään ja Sombahtin kotiseurakunnassa on 13 perhettä (67 henkilöä). Ylistämme Jumalaa siitä, miten Hän osoittaa itsensä kansalleen.
Saengchan sanoo: ”Kylämme päällikkö ja koko yhteisö kohtelee meitä nyt paremmin. En tiedä kuinka kauan tätä jatkuu, mutta tilanne on jo muuttunut. Vaino on vähentynyt siitä, mitä se oli ennen vankeuttamme.”
Päätimme aikamme kylässä iloisin sydämin. Vaikka vietimmekin vain muutaman tunnin Akha-uskovien kanssa, pystyin aistimaan heidän nälkänsä Kristuksen yhteisön yhteytyeen ja janonsa tuntea Häntä enemmän.
Kristuksen rakkaus on voimakkaasti läsnä heidän elämässään, ja heidän sydämensä palavat Jumalalle, mutta heidän tilaisuutensa kasvaa Herran tuntemisessa ja opetuslapseudessa on rajattua.
Muista heitä rukouksissasi.
Alaviite
*Nimet muutettu ja kuvat muokattu henkilöllisyyksien turvaamiseksi
Laos
_________________________
