Lähi-Idässä vanhemmuus on vainon puristuksessa

Millaista on kristittynä kasvattaa perhettä Lähi-idässä? Kuinka kasvatuksessa välittyy vainon keskellä suhde Kristukseen ?
Keskustelimme Lähi-idän eri maissa asuvien perheiden kanssa.Kuinka he kokevat tilanteensa ja millaisia terveisiä saamme heiltä?

MAGIDIN PERHE – ALEXANDRIA, EGYPTI

Isä-Magid: Kaksi vuotta sitten vaimoni kuoli äärikiihkoisten pommi-iskussa kirkkoomme. Siitä lähtien olen yrittänyt olla lapsilleni sekä isä että äiti. Vaihdoin työni päivätyöhön ja lähemmäs kotiamme. Minuun sattuu, kun huomaan lasteni kaipaavan äitiään ja hänen hellyyttään.

Tytär-Maryam: Isäni huolehtii meistä hyvin. Hän käy työssä, mutta on myös paljon kanssamme. Hän on hyvin mukava, hyväksyvä ja rauhallinen. Hän on täynnä rakkautta. Haluan olla aikuisena hänen kaltaisensa.

Isä-Magid: Yritän olla lapsilleni ystävä. Leikin heidän kanssaan ja annan heille mahdollisimman paljon rakkautta. Haluan heidän tuntevan itsensä rakastetuiksi.

Tytär-Maryam: Aikuisena haluan nunnaksi. Saan silloin asua luostarissa lähellä Jumalaa ja koko ajan rukoilla. Kiitän Jumalaa saamastamme elämästä ja hänen lohdutuksestaan.

Yousif (13), Magif ja Maryam (8). Äiti Hannaan kuoli kirkko pommituksessa 2017.

SOFIAN PERHE – POHJOIS-AFRIKKA

Äiti-Sofia: ”Olen kääntynyt muslimista kristityksi. Asuinpaikkamme kouluissa ei ole kristittyjä. Kaikille lapsille opetetaan Koraania jo päiväkodissa nelivuotiaasta lähtien. Annan lasteni käydä koulun koraanitunneilla. He osallistuvat kanssani myös kotikirkon toimintaan. Olen vakuuttunut, että jos he lukevat Koraanin, he eivät koskaan voi uskoa siihen. Voisin virallisesti pyytää koululta, etteivät lapseni osallistuisi koraanitunneille. Tällöin toiset lapset ja opettajatkin voisivat kuitenkin kiusata heitä”.

Poika-Ayoub: ”Tykkään laulaa kirkossa. Samoja lauluja laulan myös koulussa, ja opettajani pitää niistä”.

Sofia* (39), leski, kuvassa tyttärensä Sielvian (3) kanssa. Hänellä on myös kaksi muuta lasta Ayoub (5) ja Marc (vauva).

JACKLININ JA ASHTIN PERHE – DUHOK, IRAK

Äiti-Jacklin: ”Irakissa elämä ei ole helppoa neljän lapsen kanssa. Vanhempana täytyy olla kärsivällinen, kun auttaa heitä jokapäiväisissä tarpeissaan. Uskomme auttaa meitä. Todistamme heille, kuinka Jumala toimii vaikeissa tilanteissa. Rohkaisen heitä turvautumaan Jumalaan silloinkin, kun ihmiset satuttavat heitä. Vainon keskellä Jumala suojelee meitä.

Tytär-Eiliana: Eniten rakastan vanhemmissani sitä, kuinka sydämellisesti he palvelevat kaikkein kurjimpiakin. Vaikeuksista huolimatta he vain toimivat. Ja Jumala siunaa heitä. Tämä rohkaisee minua.

Tytär Eliana (19), äiti Jacklin (43), isä Ashti (46), pojat Eilia (17) ja Elmar (5). Kuvasta puuttuu nuorempi tytär Eilnour (11).

NANCYN PERHE – MINYA, EGYPTI

Äiti-Nancy: Sukuna olemme hyvin perhekeskeisiä. Ulkoilemme usein yhdessä. Kerran tällaisella retkellä mieheni ja 15-vuotias poikamme kuolivat. Terroristit osuivat minibussiimme lähtiessämme luostarista. Haavoituin vakavasti ja jouduin kuukausiksi sairaalaan.

Poika-Yousef: Asuin tätieni kanssa äitini ollessa sairaalassa. Olin todella onnellinen, kun hän pääsi takaisin kotiin.

Äiti-Nancy: Oli hyvin vaikeaa palata kotiin, kun mieheni ja vanhin poikani eivät olleet siellä. Tunnen kuitenkin,että Jumala on kanssani. Hän on vahvempi. Aina kun olen alamaissa, rukoilen. Vielä en huolehdi liiaksi, kuinka kasvatan yksin poikani. Luotan Jumalaan ja onhan laaja suku kanssani.

Poika-Yousef: Kaipaan todella isääni ja veljeäni.Äitini opetti minua olemaan kiitollinen Jumalalle joka tilanteessa. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa rukoilemme yhdessä.

Äiti Nancy ja hänen poikansa Yousef (10). Isä Reda ja poika Bushoy (15) kuolivat extrimistien toimesta matkalla läheiseen kirkkoon.

RACHELIN PERHE – IRAN

Äiti-Rachel: Iranissa olimme mieheni kanssa kotikirkon johtajia. Useimmissa kotikirkoissamme ei ollut toimintaa lapsille, mutta meillä oli. Kutsuimme sitä ”Onnen Kerhoksi”, jossa lapset oppivat Raamattua. He myös ymmärsivät,ettei koulussa voi puhua Kristuksesta, koska se olisi vaarallista.

Tytär-Kimya: ”Rakastan äitiäni ja isääni eniten. He ovat minulle hyvin tärkeitä. Pidän myös Iranista, mutta muistot ovat pahoja.”

Äiti-Rachel: ”Minut pidätettiin ja jouduin vankilaan. Sellissä tytär oli usein mielessäni. Tilanteemme järkytti häntä. Rukous hänen puolestaan helpotti. Kokemus vahvisti haluani opettaa tyttärelleni entistä enemmän tietoa Jumalasta.

Kimya toipuu edelleen Iranin aikaisista pahoista kokemuksistaan. Ne eivät ole saaneet häntä luopumaan uskostaan. Kivustaan huolimatta Kimya on myös nähnyt, kuinka Jumala oli koko ajan kanssani vankilassa. Tämäkin on todistus hänelle.”

Tytär-Kimya: ”Haluan soittaa kitarallani ylistyslauluja. Kun minulla on pahoja tunteita, soitan kitaraani ja paha poistuu. Rakastan Jumalaa niin paljon.”

Rachel* tyttärensä Kimyan (11) kanssa. Rachel ei asu enää miehensä ja tyttärensä kanssa Iranissa vaan naapuri valtiossa.

DYALAN JA ESAAN PERHE – LATAKIA, SYYRIA

Äiti-Dyala: ”Me pakenimme pienestä, rauhallisesta ja perinteisestä Al Thawrah-nimisestä kylästä. Yksinkertaisen elämämme keskipisteenä olivat työ ja kirkko. Nyt pakolaisina Latakiassa, elämämme on täysin toisenlaista. Poikien koulussa lapsilla on hyvin erilaiset taustat.Koulussa tupakointi, huumeet ja pornon katsominen leviävät pelottavasti. Poikamme haluavat olla kuten muutkin lapset.Toisinaan he matkivat kavereidensa pahoja puuhia.”

”Pyhäkoulu oli ratkaisu pojillemme. Kristillisessä yhteisössä he voivat löytää vastauksia askarruttaviin kysymyksiin ja päästä lähemmäs Jumalaa. He saavat uusia kristittyjä ystäviä ja pysyvät irti pahatapaisista kavereistaan. Joka kerta, kun he käyttäytyvät sopimattomasti, kysyn: ’Tätäkö opitte kirkon pyhäkoulussa?’.He korjaavat käyttäytymistään. Rukoilen koko ajan Jumalaa suojelemaan Reemonia vääriltä vaikutuksilta ja saamiltaan huonoilta ideoilta. Hän on myös roolimalli veljilleen. Nähdessään hänen kulkevan oikeaan suuntaan, he haluavat seurata häntä.”

Poika-Reemon: ”Minulla on muutama muslimikaveri. Tapaamme toisinaan koulun jälkeen ja somettelemme netissä. Yritin pari kertaa kutsua heitä pyhäkouluun. He sanoivat kuitenkin, etteivät heidän vanhempansa missään tapauksessa päästä heitä kirkkoon. Enää en ole heitä kutsunut.”

Dyalalla ja hänen miehellään on kolme poikaa; Reemon (14), Michel (6) ja Karim (10).

FATHILIN JA EKHLASIN PERHE – ZAKHO, IRAK

Äiti-Fathil: ”Opetamme lapsemme sitoutumaan kirkkoon ja viettämään aikaansa Jeesuksen tuntevien kavereiden kanssa sekä tottelemaan Jumalaa.”

Isä-Ekhlas: ”Kotona elämme vanhempina uskomme mukaan. Mielestäni näin voimme siirtää uskomme lapsillemme. Meitä on vainottu ja peloteltu, mutta mikään ei ole muuttanut uskoamme. Lapsemme näkivät tämän. Se on antanut perustaa heidän elämälleen.”

Äiti-Fathil: ”Perheenä olemme valona maailmalle, kun elämme uskoamme todeksi.”

Poika-Dawod: ”Olen kristitty, en vain nimikristitty, vaan myös sydämessäni. Tiedän Jumalalla olevan suunnitelman elämälleni.”

Makram (14), Fathil, Oneyl (11), Ekhlas, Dawod (18). Kuvasta puuttuu poika Philip (21).

KUINKA TUET PERHEITÄ LÄHI-IDÄSSÄ?

Vahva kirkko tarvitsee vahvoja perheitä.Lähi-idän alueella vanhemmuus – erityisesti muslimitaustainen – kaipaa tutkittua tietoa kristilliseen arvopohjaan tukeutuvasta vanhemmuudesta. Siksi tuellasi Open Doors kustantaa ja avustaa perheleirejä, pyhäkoulujen opettajakoulutusta ja avioparikursseja. Sateliittikanavien lähettämä opetus jatkuu etäopetuksena internetin kautta. Näin jopa kaltaisistaan syrjässä elävät perheet voidaan tavoittaa. Kiitos tuestasi!

*Turvallisuussyistä osa nimistä on muutettu