Usein me luotamme siihen, että Jumala toimii. Joskus pääsemme todistamaan Hänen tekojaan! Kenttätiimimme jakoi tämän hiljattain sattuneen tapauksen:
Keski-Aasiassa sijaitsevan kotiseurakunnan ovelta kuului koputus. Oven takana seisoi 30 naamioitua miestä aseet ja suuret veitset kädessään. He uhkasivat kristittyjä: poistukaa muutaman päivän sisällä tai teidät tapetaan.
He päättivät kuitenkin rohkeasti jäädä – ja rukoilla. He olivat vakuuttuneita siitä, että Jumala oli antanut heille tuon talon, jotta he todistaisivat Hänen rakkauttaan paikallisessa yhteisössä ja kertoisivat evankeliumia.
Muutaman päivän kuluttua miehet palasivat ja käskivät heidät ulos. Rohkeasti kristityt seisoivat ympyrässä, pitivät toisiaan käsistä ja lauloivat sekä rukoilivat yhdessä. He rukoilivat vainoajiensa, heidän perheidensä, kylänsä ja maansa puolesta.
”Emme aio tappaa teitä kaikkia vielä”, he sanoivat ja tarttuivat heidän pastoriinsa Romaniin*. ”Tapaamme ensin pastorinne.” He veivät Romanin kaatopaikalle ja pakottivat hänet kaivamaan oman hautansa. Sitten he kysyivät, oliko hänellä viimeisiä sanoja.
”Herra, tämä on elämäni viimeinen rukous – anna minulle viisauttasi nyt”, Roman rukoili ääneen. ”Anna minulle vielä yksi mahdollisuus julistaa evankeliumiasi. Rukoilen vainoajieni puolesta, Herra. Anna heille se, mitä he tarvitsevat. Rukoilen myös heidän isiensä ja äitiensä, vaimojensa ja lastensa puolesta. Siunaa heitä. Rukoilen myös siunausta tälle alueelle ja kylällemme.”
”Miksi rukoilet meidän puolestamme nyt?” yksi miehistä kysyi.
”Teidän täytyy tietää, että haluan ensiksi antaa teille anteeksi sen, että aiotte ampua minut – ja että Jumala rakastaa teitä syvästi. Hänen rakkautensa pysyy teidän kanssanne, tapahtui mitä tahansa.”
”Olet täysin hullu”, miehet sanoivat. ”Mene takaisin ryhmäsi luo – tulemme hakemaan sinut uudelleen. Et ole vielä valmis kanssamme.”
Viikkoa myöhemmin aseistautuneet miehet palasivat ja pyysivät Romania tulemaan ulos yksin. Pastori hyvästeli vaimonsa ja lapsensa ja astui ulos.
”Meidän täytyy kertoa sinulle jotain”, ryhmän johtaja sanoi. ”Muutama päivä sitten olimme matkalla komentotehtävään, kun jouduimme väijytykseen. Meitä ammuttiin joka suunnasta, mutta kukaan meistä ei edes haavoittunut.”
”Meitä ammuttiin joka suunnasta, mutta kukaan meistä ei edes haavoittunut.”
”Silloin muistimme rukouksesi. Tulimme kiittämään sinua siitä, mitä olet tehnyt meidän puolestamme, ja haluamme sinun ja ryhmäsi tietävän, että voitte nyt jatkaa elämää ja kokoontumista täällä vapaasti. Me suojelemme teitä jatkossa.”
Kiitämme Jumalaa tästä ihmeellisestä voimanosoituksesta! Rukoillaan, että nämä miehet kohtaisivat Jeesuksen ja antaisivat elämänsä Hänelle – ja että rohkea usko kasvaisi ja virtaisi yli äyräidensä.
*Nimi muutettu.
