Pastori Kua Quan varttui kamppailulajeja harrastavana shamaanina. Kun hän alkoi etsiä paholaisen voittajaa, kaikki muuttui.
Kun kuulet jonkun olevan kamppailulajien mestari, ketä ajattelet? Bruce Leetä, Jackie Chania tai Karate Kidiä? Mitä luultavammin et ajattele pohjoisvietnamilaista pientä miestä, joka itkee puhuessaan vierailustaan kirkkonsa jäsenen luona vankilassa. Tämä on pastori Kua Quan. Hän on itsevarman näköinen ja vankka ruumiinrakenteeltaan – sellainen, joka on käyttänyt vuosia kamppailulajien harrastamiseen. Sydämeltään hän rakastaa Jeesusta ja Hänen kirkkoaan.
Pahoista hengistä Pyhään Henkeen
Quan ei ole aina rakastanut Jeesusta. Itse asiassa suurimman osan elämästään hän ei ole tiennyt, kuka tai mikä Jeesus on.
Quan on Hmong-kansan jäsen. Heitä asuu Pohjois-Vietnamissa, Laosissa ja Thaimaassa. Hänen yhteisöönsä kuuluminen edellytti esi-isien palvontaa ja perinteisten heimojen uskonnollisten käytäntöjen harjoittamista, kuten pahojen henkien kuuntelemista.
”Hmong-kansa opettaa lapsilleen Jumalasta, mutta heille Jumala on sellainen, joka aina tuomitsee, jos teet jotain väärin”, hän selittää. ”He eivät opeta ihmisiä uskomaan Jumalaan, vaan uskovat animalismiin ja spiritismiin. Esimerkiksi joka kerta, kun Hmong-ihmiset huomaavat käärmeen tulevan sisälle, sairastuvat tai joutuvat onnettomuuteen, syy on paholaisen.”
Quanin perhe uskoi vahvasti tällaisiin uskomuksiin. ”Isäni oli shamaani koko elämänsä ajan”, Quan sanoo. ”Koska isäni oli shamaani, hän harjoitti vain rituaaleja eikä tukenut perhettämme.”
Pian Quan halusi seurata isänsä jalanjälkiä shamaaniksi. ”Minun täytyi mennä opiskelemaan”, hän muistaa. ”Isäni rohkaisi minua tulemaan shamaaniksi, jotta voisin tietää, mitä pahat henget haluavat. Olin oppipoika 22-vuotiaana.”
Shamaanina oleminen oli vain osa sitä polkua, jonka Quanin isä oli valinnut hänelle. Koska shamaanin elämä tarkoitti matkustamista ja pahojen henkien yhteydessä ilmenevien voimien käsittelyä, Quanille annettiin myös opetusta kamppailulajeista. Se pitäisi hänet turvassa vaarallisessa työssä. ”Isäni sanoi, että kun sinusta tulee shamaani, pahat henget pelkäävät sinua, ja kun olet matkalla ihmisten luo, henget pelottelevat sinua”, Quan sanoo.
Kun Quan opiskeli shamaaniksi, hän alkoi miettiä, pitäisikö hänen uskoa enemmän. Jos hänen työnsä shamaanina tarkoittaisi, että hän on asiantuntija hengellisissä asioissa, miksi häntä sitten pelotti.
”Joka kerta, kun pyysin apua pahalta hengeltä, minun piti antaa jotain uhrattavaksi,” Quan muistaa. ”Suurimman osan elämästäni pelkäsin pahoja henkiä. Vaikka olin shamaani, minulla oli painajaisia. Näin pahoja henkiä unissani, ja pystyin vain huutamaan, mutta en voittamaan pelkoani.”
”Aloin etsiä lisää tietoa Jumalasta 23-vuotiaana, koska halusin tietää tien paholaisen voittamiseksi. Mietin, mitä Jumalan etsiminen olisi, mutta kukaan ei kertonut evankeliumia. Minun täytyi selvittää se itse.”
Jeesuksen etsimistä Vietnamissa
Quanille alkoi pitkä matka. ”Yritykseni selvittää, kuka Jeesus on, kesti seitsemän vuotta.” Hän tapasi vihdoin kristittyjä, jotka pystyivät selittämään kuka Jumala on, mutta hän ymmärsi vasta pitkän ajan päästä, että Jeesus oli Hän, jota piti seurata. ”Tapaamani kristityt kertoivat minulle, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, ja että vain Hän voisi voittaa paholaisen. Löysin kristittyjä toisesta paikasta ja kerroin heille, että halusin tulla kristityksi. Pyysin heitä rukoilemaan puolestani. Mutta koska ihmiset ajattelivat minun olevan shamaani ja kamppailulajien taitaja, he eivät uskaltaneet rukoilla puolestani.”
Lopulta, Quanin toistuvien pyyntöjen jälkeen, hänen löytämänsä kristityt luottivat hänen vilpittömyyteensä ja tarjoutuivat rukoilemaan hänen kanssaan. ”Pyysin ihmisiä rukoilemaan kanssani, jotta voisin ottaa Jeesuksen vastaan. Kun ihmiset rukoilivat, olin hyvin liikuttunut. Huusin ääneen. Tunsin itseni hyvin onnelliseksi ja sydämeni kevyeksi.”
Kun Quan meni kotiin tuntien rukouksen jälkeen, muutos hänen elämässään oli heti nähtävissä. ”Viimeisten 13 vuoden ajan olin ollut aggressiivinen ja vihainen vaimolleni, mutta nähdessäni hänet hymyilin hänelle ensimmäistä kertaa”, Quan sanoo nauraen. ”Hän kysyi minulta: `Oletko hullu?` Kerroin hänelle, etten enää palvo paholaista. Olen ottanut vastaan Jeesuksen Kristuksen. Nyt Jumala on kaikkialla.” Nauroin ja hymyilin, mutta vaimoni itki, koska oli peloissaan. Tiesimme, ettei alueella ollut muita kristittyjä, joten paikallinen hallitus vainoaisi meitä. Sanoin hänelle, että Jumalalla olisi keinonsa.”
Toivottomuudesta vainoon
Ei ihme, että Quanin vaimo pelkäsi. Kääntyminen yhteisön uskosta tarkoittaa selän kääntämistä etniselle alkuperälle ja kulttuurille. Tultuaan kristityksi Quanin perhe ja ystävät pitivät häntä petturina.
”Viikko sen jälkeen, kun olin ottanut Jeesuksen vastaan, olin hyvin onnellinen ja elämäni oli erittäin hyvää. Minulla ei ollut lainkaan painajaisia. Uneksin lentämisestä.”
”Kylässä oli kokous. Ilmoitin kylän ihmisille, että olin nyt kristitty. En ollut peloissani, koska ajattelin, että vaikka ihmiset yrittäisivät lyödä minua, Jumala pelastaisi minut.”
”Paikallishallinnon väki sanoi, että jos jatkaisin Kristuksen seuraamista, he heittäisivät minut pois kylästä. Sanoin heille vain uskovani Kristukseen. En tehnyt mitään lain vastaista. Viranomaiset sanoivat ottavansa pois koko omaisuuteni ja kaiken maani.”
Lopulta Quanin maine kamppailulajien taitajana riitti pelastamaan hänen kotinsa. ”He valmistelivat jo taloni purkamista. Sanoin virkamiehelle, ettei hänellä ole oikeutta tehdä sitä. Ihmiset pelkäsivät, eivätkä uskaltaneet toteuttaa suunnitelmaansa.”
Pian Quan alkoi saarnata. Täynnä Jumalan tulta hän kertoi muille, mitä Jeesus oli tehnyt hänelle. Ajatus siitä, että shamaani oli löytänyt uuden Jumalan, oli monista Quanin kylän ja ympäröivien alueen ihmisistä kiehtova.
”Seurattuani Kristusta vuoden perustimme kolme seurakuntaa. Kun ihmiset kuulivat uutisia kristinuskoon kääntyneestä shamaanista, monet kääntyivät ja turvautuivat Kristukseen. Tuolloin evankelioiminen oli hyvin helppoa. Piti vain kysyä yksi kysymys: `Mitä pelkäät eniten?` He sanoivat:´Paholaista.´ Sitten esitin toisen kysymyksen: `Mitä voit tehdä voittaaksesi paholaisen?´ He eivät tienneet, joten annoin heille vastauksen: ´Jeesus on ainoa tapa voittaa paholainen.´
Kristuksen tähden lyöty
Quan kasvoi uskossa ja perusti lisää seurakuntia. Open Doorsin tuella hän osallistui raamattukouluun oppiakseen lisää Jumalasta ja Raamatusta sekä voidakseen opettaa seurakuntalaisiaan. Hän osallistui myös Open Doorsin Vahvana vaikeuksien keskellä (Standing strong through the storm) -koulutukseen saadakseen raamatullisen ymmärryksen vainosta ja oppiakseen, miten suhteutua siihen.
Quan on myös saanut yksityiskohtaisen käsityksen Vietnamin uskonnollisista laeista. Hän opetti ihmisiä, kuinka puhua valtion virkamiehille ja miten hakea virallista rekisteröintiä suojellakseen itseään, perheitään ja kirkkojaan paikallisilta paineilta. Mutta se ei tarkoittanut, että hän itse oli turvassa viranomaisilta.
”Maakunnan viranomaiset tulivat kotiini kolme kertaa päivässä, koska he vihasivat minua. Tiesin, että Jumalalla olisi keinonsa, joten en pelännyt ollenkaan. Jopa eräät sukulaiseni, veljeni ja jotkut hallituksen edustajat yrittivät hyökätä salaa kimppuuni tiellä, mutta en ollut peloissani.”
”Vuoden 2015 alussa uskovia hakattiin ja heitettiin pois maakunnastaan alueelleni”, Quan sanoo. ”Ihmiset jopa yrittivät polttaa uskovien vaatteita. Seuraavana päivänä yritin auttaa kristittyjä takaisin kyläänsä. Kylän johtaja keräsi kansan kokoon vangitakseen ja piestäkseen minut.”
Kyläviranomaiset tarttuivat Quanin käsiin ja pitivät häntä paikallaan, kun kyläläiset löivät häntä. ”Kiitän Jumalaa harjoittamistani kamppailulajeista, joiden avulla pystyin lisäämään voimaani estääkseni iskut”, hän sanoo. ”Kehoni oli mustelmilla ja vaatteeni revityt. He puhkoivat naulalla moottoripyöräni renkaan, joten minun piti taluttaa pyöräni kotiin.”
”Raamattu on kuin vesi”
Kun Quan alkoi seurata Jeesusta, hän ryhtyi innokkaasti opiskelemaan Raamattua. ”Minulle Raamattu on kuin vesi. Sitä ilman emme voi elää. Se on hyvin tärkeää kylän ihmisille. Jos ihmisillä ei ole Jumalan Sanaa, heidän uskonsa kuihtuu, ja he kääntyvät takaisin vanhaan elämäntapaansa. Samoin, jos emme syö riisiä, tunnemme itsemme heikoiksi ja voimattomiksi. Raamattu on Jumalan Elävä Sana. Kun luemme Sitä, on kuin puhuisimme Jumalalle. Kun Hmong-kansa lukee Raamattua, tunnemme Jumalan olevan lähempänä, koska Jumalan Sana on lamppu, joka valaisee askeleemme. Raamattu on kuin vesi ja riisi, jotka auttavat meitä pysymään hengissä.”
Quanin sitoutuminen Raamattuun merkitsee sitä, että hän vaarantaa kaiken varmistaakseen, että Raamattu kulkeutuu hänen johtamiensa ihmisten luo. Siinä on riskinsä, jolla on ollut hyvin todellisia seurauksia.
Teoriassa Raamatun antaminen Vietnamissa ei pitäisi olla ongelma. YK on arvostellut Vietnamin hallitusta uskonnonvapauden puutteesta, joten hallitus on valtuuttanut kustantamoita painamaan ja julkaisemaan Raamattuja vietnamin kielellä ja muilla etnisillä kielillä, myös hmongin kielellä. Mutta nämä Raamatut painetaan kaupungeissa, ja niiden vieminen maaseudun uskoville voi olla haastavaa. Hallitus pitää hmongeja epäilyttävinä, koska nämä taistelivat kommunisteja vastaan Vietnamin sodassa. Kristittyjä hmongeja pidetään vielä epäilyttävämpinä, sillä kristinuskoa pidetään ulkomaisena uskontona.
Quan jäi hiljattain kiinni hallussaan 50 hmonginkielistä Raamattua, joiden painopaikkaa ei ollut selvästi ilmoitettu, mikä on laitonta. ”Tarkoitukseni ei ollut kuljettaa tämäntyyppistä Raamattua. En ollut koskaan rikkonut lakia aikaisemmin, tein vain virheen. Minulle sanottiin, että saan sakon.”
Vaikka kustantamon nimi olisikin ollut selkeästi painettuna Raamattuihin, hän olisi luultavasti joutunut maksamaan sakon, koska hän on hmong ja kristitty. Sakko oli noin 250 dollaria.
”Kerroin heille, että koska olen pastori, minulla ei ole sellaisia rahoja.”
Onneksi Quan oli yhteydessä paikalliseen Open Doorsin tukemaan pastoriin, joka kykeni auttamaan Quania maksamaan sakon, ja Quan pystyi toipumaan taloudellisesti.
Toivo Hänestä, joka voitti paholaisen
Pastori Quan nauraa herkästi ja puhuu luottavaisesti uskostaan, lakitiedoistaan ja kamppailulajitaidoistaan. Kun hän näkee kansansa sekä seurakuntalaistensa että Hmongin ja Vietnamin ihmisten kärsivän, hän vakavoituu. Kyyneleitä pidätellen hän kuvaa jatkuvaa tilannetta, jossa joku on pidätetty evankelioinnista. Vankilassa olevaa miestä on kidutettu, eikä kukaan, Quan mukaan lukien, ole varma, mitä tapahtuu.
Jumalaan luottavana pastorina, jonka sydän on kansansa puolella, hän pyytää eniten rukousta. ”Ensin rukoilkaa Hmong-kansan puolesta, jotta he voisivat vapaasti uskoa Kristukseen, ja ettei vainoja enää olisi. Kansallisten uskonnollisten lakien (vuoden 2018 alussa voimaan tulleiden) mukaan vainoja on vähemmän, mutta niin vain sanotaan. Todellisuus on toisenlainen.”
”Toiseksi rukoilkaa Vietnamin kansan puolesta. Rukoilkaa kaikkien hallituksessa olevien puolesta, että he rakastaisivat Hmong-ihmisiä enemmän.”
Itsevarmalle kamppailulajien taitajalle ja hellävaraiselle pastori Quanille mikään ei ole tärkeämpää kuin se, että vietnamilaiset kuulevat toivosta Jeesuksessa. Quan tuli uskoon, kun hän etsi paholaisen voittajaa. Se, että hän joka päivä palvelee Jumalaa, on todiste siitä, että hän on löytänyt pahan voittajan Jeesuksessa. Hän näkee kohtaamissaan ihmisissä saman totuuden nälän päivittäin. Hän on sitoutunut auttamaan vietnamilaisia löytämään saman Jeesuksen, jonka hän löysi.
”Näen, että ne ihmiset, jotka haluavat uskoa Jumalaan, haluavat tietää enemmän Jeesuksesta ja haluavat opiskella evankeliumia. Näen muutoksen niiden elämässä, jotka ovat ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen.”
