”Emme voi muuttaa koko maailmaa, mutta voimme muuttaa yhden ihmisen koko maailman”, sanoo pakolaisia auttava libanonilainen pastori.

Kymmenen vuotta sitten alkanut Syyrian sisällisota on tuonut Libanoniin arviolta 1,5 miljoonaa pakolaista. Tulijoille ei ole rakennettu pakolaisleirejä, mutta rajaseuduille on noussut epävirallisia telttakyliä, jotka ovat siellä edelleen. Yksi näistä on tullut hyvin tutuksi pastori Jihadille ja hänen seurakunnalleen.

Syyrialaiset olivat Libanonin vihollisia.

Vuonna 2012 True Vine -seurakunta oli aloittanut toiminnan omassa rakennuksessaan 50 hengen voimin ja suunnitteli uusia tiloja kymmenkertaiselle joukolle. Syyrian sota oli juuri käynnistynyt, ja Libanoniin alkoi tulvia pakolaisia. Vain viidentoista minuutin ajomatkan päässä olevaan Bekaan laaksoon heitä saapui noin 700 000.

”Yksi työntekijöistämme oli pakolaisten tilanteen takia murheen murtama, joten ryhdyimme rukoilemaan. Vain paria päivää myöhemmin saimme ensimmäisen lahjoituksen. Sen avulla aloimme auttaa sataa perhettä, ja nyt apumme piirissä on jo lähes 5 000 perhettä”, pastori kertoo. ”Olemme halunneet auttaa sekä fyysisesti että hengellisesti.”

Samanlaista kanssakäymistä ei olisi voinut kuvitella vielä jokin aika sitten.

”Syyrialaiset miehittivät Libanonia vuosikymmeniä, ja joukot lähtivät maasta vain kuusi vuotta ennen Syyrian kriisin alkamista”, pastori kuvaa. Hän oli itse 8-vuotias Libanonin sisällisodan syttyessä ja 15-vuotias, kun hän sai sotilasleirillä valmennusta aseiden käyttöön. ”Meille opetettiin, että syyrialaiset ovat vihollisiamme.”

”Kasvoin vihaamaan syyrialaisia ja toiseen uskontoon kuuluvia ihmisiä. Mutta Jumala muutti ajatteluni. Hän näytti minulle, että nämä ihmiset tarvitsevat jonkun rakastamaan heitä ja kertomaan Jeesuksesta Kristuksesta.”

True Vine -seurakuntaa ympäröivä yhteisö ei hyväksynyt työtä pakolaisten parissa ja kääntyi seurakuntaa vastaan. Pastorin mukaan seurakunnalla oli kuitenkin vain kaksi vaihtoehtoa: panostaa pakolaisiin tai antaa terroristijärjestö Isisin tehdä se.

Koulussa sota unohtuu

Pian sen jälkeen kun seurakuntalaiset olivat alkaneet toimittaa leirille ruoka- ja muuta käytännön apua, he havaitsivat pakolaislasten tarvitsevan tukea.

Kaikki lapset eivät mahtuneet libanonilaisiin kouluihin, joten seurakunta aloitti lapsille epävirallisen koulun omissa tiloissaan ja myöhemmin kahdessa leirissä. Vaikka perheet ovat uskonnoltaan enimmäkseen muita kuin kristittyjä, he antavat lasten osallistua myös päivittäisiin hartaushetkiin, joissa lauletaan ja kuullaan tarinoita.

”On ihmeellistä nähdä, kuinka iloisia lapset ovat.”

”Lapset käyvät koulua mielellään”, sanoo eräs pakolaisäideistä. Vanhempien mukaan koulu ja psykologinen apu saavat lapset unohtamaan sodan. Monilla lapsilla on traumaattisia kokemuksia. He ovat nähneet ihmisiä tapettavan tai menettäneet vanhempansa tai muita sukulaisiaan.

Seurakunnan kouluissa on nyt noin 700 lasta ja toimintaa on johtamassa jo 70 ihmistä, joista useimmat ovat itsekin pakolaisia. He ymmärtävät pakolaisten kieltä ja kulttuuria sekä heidän ongelmiaan.

Työtä olisi loputtomiin.

Pastori suree, että edelleenkään sadattuhannet pakolaislapset eivät pääse kouluihin. ”Kun aloitimme, emme uskoneet, että tilanne pysyisi tällaisena näin kauan. Sota on kestänyt kymmenen vuotta, pakolaiset ovat yhä täällä ja uusia tulee edelleen”, pastori Jihad sanoo.

”Olemme oppineet, että emme voi muuttaa koko maailmaa, mutta voimme muuttaa yhden ihmisen ja perheen koko maailman. Pyrimme olemaan uskollisia käyttäessämme niitä lahjoja, jotka Jumala on meille antanut.”

Suurempi näky kutsuu varustamaan

Pakolaistyö on antanut seurakunnalle uudenlaisen käsityksen sen roolista. Sunnuntaista on tullut yllättäen viikon hiljaisin päivä, koska silloin on vain jumalanpalveluksia.

”Kaikkina muina päivinä seurakuntamme on kuin mehiläispesä kaikkine ihmisineen, jotka ahkeroivat aamusta iltaan ja jopa öisin”, pastori Jihad sanoo.

Leirin asukkaat rakastavat seurakunnan työntekijöitä. Kun pastori saapuu leiriin, lapset kerääntyvät paikalle ja aikuiset tuovat hänelle huolenaiheitaan. Hän rukoilee muslimimiesten kanssa heitä painavien asioiden puolesta.

Pastorin visio on kuitenkin kauaskantoisempi.

”Jumala on käyttänyt meitä satojen ja tuhansien ihmisten elämässä. Haluaisimme varustaa joitakin työssä mukana olevia palvelemaan Herraa omassa kotimaassaan. Olemme jo lähettäneetkin muutamia ihmisiä takaisin Syyriaan. He antoivat elämänsä Kristukselle kirkossamme, me koulutimme heidät, rukoilimme heidän puolestaan ja lähetimme heidät matkaan.”

On myös käynyt niin, että jotkut seurakunnassa käyneet perheet ovat saaneet turvapaikan jostain muusta maasta. Muutettuaan sinne heistä on tullut aktiivisia seurakuntalaisia, ja monet ovat myös itse perustaneet uusia seurakuntia.

”Näkymme on, että Jumala käyttäisi meitä käynnistämään monia uusia seurakuntia”, pastori Jihad sanoo.

Katso video