Herra sanoi [Ananiakselle]: ”Mene Suorallekadulle ja kysy Juudaksen talosta Saulia, jota kutsutaan Tarsolaiseksi. Hän rukoilee, ja näyssä hän on nähnyt, että Ananias-niminen mies tulee sisään ja panee kätensä hänen päälleen, jotta hän saisi näkönsä takaisin.” Ap. t. 9:11–12
Lue myös Ap. t. 9

Hänen tiensä ovat korkeammat kuin meidän tiemme ja hänen ajatuksensa ovat korkeammalla kuin meidän ajatuksemme. Herra on pysäyttänyt ja sokeuttanut Saulin, kristittyjen vainoajan, ja käskenyt hänen odottaa Damaskoksessa. Saul tottelee.

Sitten Herra kutsuu Ananiaksen, Jeesuksen seuraajan. Hän antaa tälle ohjeen mennä tapaamaan Saulia, panemaan kätensä hänen päälleen ja parantamaan hänet. Herra jopa kertoo kadun nimen, jonka varrella Saul majailee. Hermostuneena Ananias muistuttaa Herraa siitä, että Saul on säälimättömästi vainonnut kristittyjä. Jumala kertoo Ananiakselle suunnitelmistaan Saulia kohtaan: tämä tulee olemaan ”Jumalan ase” ja viemään sanomaa Jeesuksesta kaikille kansoille.

Ananias tottelee. Hän löytää Saulin, kutsuu tätä ”veljeksi”, laskee kätensä tämän päälle ja kertoo, mitä Jeesus käski hänen tehdä. Saul saa heti näkönsä ja nousee, hänet kastetaan, ja hän saa voimansa takaisin. Ennen pitkää Saul on jo itse julistamassa, että Jeesus on todellakin Jumalan poika!

Ananiaksen tavoin mekin helposti arvioimme ihmisiä heidän taustansa, kykyjensä ja saavutustensa kautta. Jeesus sen sijaan katsoo heitä hyvin eri tavoin, omien suunnitelmiensa valossa. Mistä voimme tietää, miten? Meidän on kuunneltava, mitä Jeesus sanoo meille. Meidän on laitettava omat ennakkoluulomme sivuun ja sitten mentävä ja tehtävä se, mitä hän sitten pyytääkään meitä tekemään.

Herra, kun rukoilen ja hiljennyn edessäsi, auta minua näkemään toiset sinun silmilläsi. Auta minua kuulemaan äänesi, menemään heidän luokseen ja vahvistamaan heitä, jotta he voisivat toteuttaa sinun suunnitelmasi… tänään.