Lue myös Joh. 8
Iankaikkinen elämä on elämää rakkaudessa. Rakkaus on uskossamme aivan ydinasia. Kuinka siis osoitamme tätä rakkautta?
Jälleen kerran sen ajan uskonnolliset johtajat tulivat Jeesuksen luo hänen opettaessaan – eivät niinkään oppiakseen häneltä vaan koetellakseen häntä. He toivat paikalle naisen, joka oli saatu kiinni aviorikoksesta. He viittasivat Mooseksen lakiin, jonka mukaan hänet olisi kivitettävä. Mutta Jeesus kumartui hiljaa ja kirjoitti sormellaan maahan. Uskonnolliset johtajat tiukkasivat edelleen vastausta. Jeesus suoristautui, katsoi heitä silmiin ja myöntyi heidän vaatimukseensa – mutta yhdellä ehdolla: ”Se, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.”
Naisen syyttäjät jähmettyivät paikalleen, kunnes he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, koska heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi. Paikalle jäivät ainoastaan Jeesus ja nainen. Jeesuksen kysyessä, eikö kukaan hänen syyttäjistään tuominnut häntä, nainen vastasi: ”Ei, herra.” Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”
Saatamme katsoa toisten vikoja luottaen omaan oikeustajuumme oikeasta ja väärästä ja vaatia vastauksia Herralta. Mutta olisiko nyt aika katsoa uudestaan ympärillämme olevia, ja myös itseämme, Jeesuksen silmin eli ymmärtäväisesti ja anteeksi antaen?
Herra, kun näen yhteiskuntamme valtavat ongelmat, etsinkö jotakuta, jota voisin syyttää ja pilkata – jopa sinun käskyihisi vedoten. Vai tutkinko itseäni ja katsonko muita sinun silmilläsi… tänään?