Kuinka Isis tuli osaksi taidettani?

Open Doorsin tukema taideterapiaprojekti Jordaniassa

Tervetuloa paikkaan, jossa toivutaan traumoista ja jossa kotinsa, kylänsä ja viattomuutensa jättämään joutuneita lapsia autetaan tulemaan jälleen lapsiksi! Tässä artikkelissa pääset tutustumaan Open Doorsin tukemaan taideterapiaprojektiin lasten äänen kautta. Näet kuinka maalaukset heräävät eloon, kuulet tarinoita epätoivosta, traumasta ja tuskasta – ja lopuksi kohtaat uutta toivoa ja elämää.

On ensimmäinen päiväni täällä. En ole vielä tottunut asumaan Jordaniassa. Kaipaan kotikaupunkiani Karaqoshia, kaipaan Irakia. Äiti sanoo, ettemme voi koskaan palata sinne. Meidän täytyy katsoa tulevaisuuteen, hän sanoo. Mutta kuinka? Siitä lähtien, kun miehet tulivat ja meidän täytyi lähteä pakoon, koska olemme kristittyjä, äiti ja isä ovat olleet koko ajan huolissaan.

Minulle on sanottu, että Al Hadafin ihmiset auttavat meitä nyt. He ainakin näyttävät ystävällisiltä. Maran on vastuuhenkilö täällä, hän toivottaa minut henkilökohtaisesti tervetulleeksi.

Sillä aikaa, kun äiti osallistuu englanninkurssille, me lapset piirrämme. Katson ympärilleni. Huone on täynnä värejä, minä pidän väreistä. Mutta en puhu mitään.

Kankaalle piirtyy mustaa

Ensimmäinen tehtävä. He antavat minulle kanvaasitaulun ja maalia. “Maalaa, miltä sinusta tuntuu”, he sanovat, “siinä ei voi mennä vikaan”.

Hyvä on, tehdään sitten. Osaan maalata.

Suljen silmäni. Kaikki on mustaa, kuten unelmani. Tartun pensseliin. Tartun siihen liian lujaa. En pysty valitsemaan väriä enkä muotoa. Maalaan sen, miltä minusta tuntuu: tyhjältä, vihaiselta, pimeältä ja muodottomalta.

Inhoan lopputulosta. Mutta Maran hymyilee minulle. “Tämä on yksi rehellisimmistä töistä, jonka olen nähnyt”, hän sanoo. Olen helpottunut. Hän tuntuu hyväksyvän minut. Hymyilen vaivoin takaisin.

Viikon kuluttua menen jo mielelläni maalaamaan. Viime viikolla tunsin oloni turvalliseksi ja hyväksytyksi. Nyt – uusi taulu, uusi tehtävä. “Mitä kaipaat eniten Irakista?” Silmäni täyttyvät kyynelistä, kun ajattelen kaunista kotiamme, puutarhaa, lintuja ja onnellisia aikoja. Yritän maalata kaiken sellaisena kuin se oli. Hetken olen taas kylässämme. Mutta sitten muistan päivän, jolloin miehet tulivat. Olin nähnyt heidän hahmonsa televisiossa tuhansia kertoja. Aseistautuneita vihaisia miehiä mustissa parroissa ja mustien lippujen kanssa, huutaen ja uhkaillen.

Tartun pensseliin ja kastan sen mustaan maaliin. Mielessäni ja nyt myös taululla on hirviö. Tämä on nyt elämääni, hirviö on aina läsnä.

“Mikä tämä on?” opettaja kysyy. “Tämä”, vastaan, “on Isis. He veivät meiltä kylämme.” Nämä ovat ensimmäiset sanat, jotka olen lausunut täällä ääneen. Se auttaa, kuten maalaaminenkin.

Hengitän hieman vapaammin.

 

 

Lapset kaipaavat ja piirtävät

Vieressäni on noin ikäiseni tyttö. Tunnen hänet. Tiedän, että hänen perheensä on myös kokenut kärsimyksiä. Hänen teoksensa on yksinkertainen: hän aloittaa hedelmäpuusta, jonka tunnistan kasvaneen heidän puutarhassaan. Se on ainoa asia, mitä hän Karaqoshista maalaa. Puun vieressä on valtava pinkki sydän. Hänen rakkautensa kotiaan kohtaan. Kun opettaja näkee sen, hänen silmissään on kyyneliä, ja hän halaa tyttöä sanoen: ”Selvisit hienosti. Tämä on erityinen maalaus.”

Olemme olleet kurssilla muutamia viikkoja. Maalaaminen, piirtäminen, puhuminen, se kaikki auttaa minua.

Tänään maalaamme tämän jakson viimeisen työn. Mitä kaipaamme eniten kotoa? Minä kaipaan kirkkoa! Kun Isis tuli, he poistivat kirkon kaikki ristit.

Maalaan mahdollisimman suuria ristejä. Kaipaan kirkkoamme! Kävimme siellä joka viikko rukoilemassa ja tapaamassa toisia kristittyjä. Nyt kaikki kylämme ihmiset asuvat ympäri maailmaa. Kenties emme koskaan enää palaa tuohon kirkkoon… Mutta se on silti minun kirkkoni. En enää piirrä mustia hirviöitä, päätin, etten anna hirviöiden tuhota kaikki muistojani.

Katse hirviöistä huomiseen

On mennyt muutama viikko. Voin jo paremmin. Olen alkanut puhua enemmän, enimmäkseen äidilleni. Maran kertoo meille, että seuraavaksi alamme nimetä tunteitamme ja suunnitella tulevaisuutta. Alan olla valmis siihen: olemme katsoneet liian kauan menneeseen.

Sitä sanotaan tunnekelloksi, se todella auttaa! Yksinkertainen, värillisestä paperista tehty asteikko. Voin käyttää sitä kertoakseni vanhemmilleni tunteistani. Valitsen onnellisen, ihan okein, surullisen ja vihaisen väliltä. Maran on kertonut tästä äidilleni ja olemme käyttäneet sitä joka päivä. Kun kerron äidilleni olevani surullinen tai vihainen, hän jättää minut hetkeksi yksin. Eilen jopa äitini käytti sitä: hän siirsi osoittimen surullisen kohdalle. Ymmärsin jättää hänet rauhaan, halasin häntä ja jätin hänet hetkeksi yksin.

Viisi tavoitetta. Viisi värillistä lokeroa. Viimeisellä taidekerralla puhuimme tulevaisuudesta.

Olen muuttunut paljon aloitettuamme terapian. Pimeys ja hirviöt ovat yhä olemassa, mutta nyt voin elää niiden kanssa.

Tänään mietin viittä tavoitetta, joita haluan työstää. Ajattelen tulevaisuutta. Haluan rukoilla enemmän. Haluan maalata enemmän. Haluan auttaa vanhempiani. Haluan kuunnella, mitä minulle sanotaan. Haluan alkaa lukea kirjaa.

Tulevaisuuden ajatteleminen auttaa minua unohtamaan tyhjyyden ja surun. Asetan tavoitteeni sängyn viereen. Rukoilen niiden puolesta ja työstän niitä päivittäin.

Jordaniassa Open Doors auttaa yhdessä Al Hadaf-järjestön kanssa Irakista paenneita kristittyjä pakolaisia. Al Hadaf auttaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ja Open Doors on tukenut järjestöä vuodesta 2015 lähtien.

Tämä henkilökohtainen puheenvuoro on yhdistelmä eri kokemuksia, jotka perustuvat Al Hadafin henkilökunnan saamiin selityksiin eri taideteoksista.

TERVETULOA LYDIAN JOHTAMAAN HYLKIÖIDEN KIRKKOON – Kadonneet löytyvät, sairaat paranevat, kuolleet palaavat elämään

Beth, Open Doorsin toimittaja, matkusti hiljattain Etelä-Filippiineille tapaamaan muslimitaustaisia uskovia, joita Open Doors tukee. Osana Bethin työtä on kutsua maailman kristittyjä rukoilemaan vainottujen siskojensa ja veljiensä puolesta ja tukemaan...

USKO YHDISTÄÄ VALTAMERTEN YLI

Muutama kuukausi sitten englantilainen Heather George osallistui kansainvälisen naisten ryhmän mukana yhteiseen konferenssiin Etiopian vainottujen kristittyjen naisten kanssa. “En ole koskaan oikein välittänyt kristillisistä naisten konferensseista. Monet, joihin...

Yhteistä kasvua salassa Keski-Aasiassa, naisten opetuslapseusryhmä kokoontuu viettämään kansainvälistä naistenpäivää

Kansainvälinen Naistenpäivä 8. maaliskuuta on koko Keski-Aasiassa vapaapäivä. Silloin järjestöt, yritykset ja oppilaitokset antavat naistyöntekijöille lahjoja ja kukkia. Miehet antavat lahjoja elämänsä tärkeille naisille ja pöytä täytetään herkuilla. Keski-Aasian...

Lesken ylistys rohkaisee

Neljäkymmentä nigerialaista naista lauloi riemullisesti, kun minä ja joukko naisia ympäri maailmaa saavuimme kahdeksi päiväksi tapaamaan ja rohkaisemaan heitä: ”Olemme kokoontuneet yhdessä tänne tapaamaan Häntä, Herraamme. Kutsumme kaikki Hänen omansa tänne. Olemme...

Vuorilla liikkuva usko: Agustina on vaimo, äiti ja Raamattujen salakuljettaja

Pohjois-Kolumbiassa muuan nainen ja hänen perheensä uhmaavat kristityille asetettuja rajoituksia. He liikkuvat yöllä ulkona, salakuljettavat Raamattuja ja vierailevat salaisissa kirkoissa viidakon keskellä. Riskit ovat suuret, mutta vielä suurempi on heidän...

Kuinka Isis tuli osaksi taidettani? – Open Doorsin tukema taideterapiaprojekti Jordaniassa

Tervetuloa paikkaan, jossa toivutaan traumoista ja jossa kotinsa, kylänsä ja viattomuutensa jättämään joutuneita lapsia autetaan tulemaan jälleen lapsiksi! Tässä artikkelissa pääset tutustumaan Open Doorsin tukemaan taideterapiaprojektiin lasten äänen...

Syyrian kirkkoa jälleenrakennetaan – 5 kertomusta Open Doorsin valmennuksista

Yksi työmme pääkohteista Syyriassa on raamattukeskeinen valmennus eri kirkkokuntien jäsenille ja pastoreille. Tuellanne 21 589 Syyrian kristittyä osallistui johonkin valmennusohjelmaamme vuonna 2017. Tässä viisi heistä kertoo, miten valmennus on vaikuttanut heidän...

La Casitassa asuvalla Mateolla on suuria unelmia

  Kolumbian alkuperäisasukkaiden lapsuus on lyhyt. He alkavat auttaa vanhempiaan jo kuuden, seitsemän vuoden iässä. Lapset lähtevät heidän mukaansa muokkaamaan peltoa, raivaamaan metsää ja pitämään huolta eläimistä. Lastenkin tehtävänä on huolehtia perheen...

“Elämä on Kristus ja kuolema on voitto” – 5 opetusta rakkaansa uskonsa vuoksi menettäneiltä perheiltä

Väkivaltaiset ja veriset hyökkäykset ovat tänä vuonna johtaneet 128 kristityn kuolemaan Egyptissä. Vielä useampi kärsii henkisistä ja fyysisistä vammoista päätettyään seurata Kristusta. Monet perheet ovat menettäneet rakkaitaan. Menetyksen tuska on syvä ja haavat...

Open Doors kouluttaa pyhäkoulunopettajia Indonesiassa

  Muiden vähemmistöjen tapaan kristityt lapset Indonesiassa joutuvat koulussa kiusatuiksi ja saavat muita huonompia arvosanoja, ja monet pakotetaan opiskelemaan islamia. Monet ovat kääntyneet islamiin. -Olemme tähän osittain syypäitä, koska emme ole ravinneet...

There are no more posts for this category / tag. Please add another one..