1. Väkivalta lisääntynyt Saharan eteläpuolisessa Afrikassa
Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan kuuluu 26 maata. Niissä alueen maissa, joiden yhteispisteet WWL-vainoraportissa olivat vähintään 41 pistettä, väkivallan pisteytys nousi edelliseen raportointikauteen verrattuna 8 prosenttia. Puolella näistä yli 41 pisteen maista väkivallan pisteytys on äärimmäisellä tasolla.
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa olosuhteet ovat otolliset väkivaltaisuuksille. Taustalla on jatkuvasti lisääntynyt poliittinen epävarmuus ja taloudelliset vaikeudet. Köyhät Afrikan maat eivät olleet vielä selviytyneet koronapandemian aiheuttamasta tuhosta, kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan nosti ruuan, lannoitteiden ja energian hinnat entistä korkeammiksi.
Alueen kristityt kärsivät olosuhteista muun väestön tavoin. Heidän uhkanaan ovat kuitenkin erityisesti useat väkivaltaiset suuntaukset, jotka ovat vahvistuneet hauraissa valtioissa niiden tehottoman hallinnon vuoksi.
Maaperä on otollinen jihadismin leviämiselle, ja sotilasjuntat ovat kaataneet hallituksia esimerkiksi Malissa ja Burkina Fasossa. Jihadistiliike pyrkii levittämään šaria-lain koko maanosaan, mikä ajaa kristityt pakenemaan kodeistaan pakolaisleireihin tai toisiin maihin. Pakolaisuus ja yleinen epävarmuus voivat altistaa kristittyjä väkivallalle entistä enemmän. Kristittyjä naisia uhkaa erityisesti seksuaalinen väkivalta, miehet ovat vaarassa tulla tapetuiksi.
Erityisesti niissä maissa, joissa noudatetaan šaria-lakia, väkivalta kulkee usein käsi kädessä kristittyjen kokeman päivittäisen syrjinnän kanssa. Kristittyjä syrjitään ja kohdellaan kaltoin kouluissa, yliopistoissa, työelämässä, kotona tai perhepiirissä. Mikään šaria-valtio ei takaa tasa-arvoista asemaa kristityille.
Järjestäytyneet rikollisryhmät kuljettavat huumeita Latinalaisesta Amerikasta Eurooppaan Länsi-Afrikan kautta. Myös ihmiskauppa ja suojeltujen villieläinten salakuljetus on yleistä. Latinalaisessa Amerikassa seurakuntien johtajat voivat joutua tapetuiksi heidän todistaessa rikollisryhmiä vastaan. Ilmiön pelätään leviävän myös Afrikkaan, mikäli järjestäytynyt rikollisuus pääsee leviämään alueen kaikkiin yhteiskuntaluokkiin. Erityisen huolestuttavaa on, jos rikollisuus yhdistyy jihadismiin ja ihmisoikeuskysymykset sivuuttaviin yrityksiin, jotka hyötyvät alueen kaoottisuudesta hankkiessaan luonnonvaroja ja harvinaisia mineraaleja. Myös länsimaiset valtiot voivat olla mukana näiden yritysten toiminnassa. Seurakunnat ovat väkivaltaisissa, sekasortoisissa tilanteissa erityisen haavoittuvaisia.
Alueella toimivista ryhmittymistä erityisesti Wagner-ryhmä, Kremliin kytköksissä oleva palkkasotilaiden toimittaja, tuottaa valtavaa kärsimystä siviileille esimerkiksi Libyassa, Keski-Afrikan tasavallassa, Malissa ja Mosambikissa. “Tällä hetkellä venäläisten palkkasotilaiden harjoittaman väkivallan määrä ylittää valtion joukkojen, kapinallisten ja islamistien siviili-iskut”, raportoi The New York Times -lehti elokuussa. Open Doorsin tutkijat saavat näissä maissa hankittua tietoa kristityistä vain rajallisesti, koska monet eivät uskalla puhua Wagnerin toimista.
Monille afrikkalaisille selviytyminen oli haasteellista jo ennen ilmastonmuutosta. Nyt monet ovat joutuneet jättämään kotinsa, jotkut myös maansa. Näissä olosuhteissa kristityt ovat kaksin verroin haavoittuvaisia. Tämä käy ilmi myös Open Doorsin World Watch Research -tutkimuskeskuksen pakolaisraportista.
2. Kiinan esimerkkiä seuraavat yhä useammat maat
Kiina kokoaa kansainvälistä liittoumaa ihmisoikeuksien uudelleen määrittelemiseksi. Kiinan näennäinen menestys etenkin taloudessa mutta myös muutoin vetoaa useisiin johtajiin ympäri maailmaa. Lupaukset kasvusta, vauraudesta ja mahdollisuudesta kontrolloida poikkeaviksi katsottavia ryhmiä ja yksilöitä ovat herättäneet kiinnostusta riippumatta johtajien aatteellisesta taustasta.
Kiina ei pyri ainoastaan dominoimaan kansainvälistä agendaa vaan haluaa myös tulkita uudelleen olemassa olevia ihmisoikeuksia ja luoda uusia. Välähdys Kiinan päämäärästä näkyy puheessa, jonka maan ulkoministeri piti YK:n ihmisoikeusneuvostossa 22.2.2021. Siinä eivät painottuneet klassiset käsitykset Jumalan antamista oikeuksista, vaan “oikeus” kehitykseen ja onnellisuuteen. Tätä revisionismia Kiina yrittää työntää kansainvälisen diplomatian valtavirtaan pyrkimällä määrittelemään uudelleen YK:n tehtäviä ja etenkin kontrolloimalla sitä, kuka saa osallistua keskusteluun tulevaisuuden ihmisoikeuksien määrittelystä.
Kiinan viitoittamalle tielle ovat lähteneet Sri Lanka, Myanmar ja Malesia, Keski-Aasian maista Azerbaidžan, Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan sekä tietenkin Venäjä.
Autoritaarinen kehitys on nähtävissä muuallakin maailmassa:
- Itä- ja Pohjois-Afrikassa esimerkiksi Algeriassa, Marokossa, Tunisiassa ja Egyptissä sekä Persianlahden rannikon valtioissa, kuten Iranissa. Turkissa presidentti Recep Tayyip Erdoganille lojaalit tahot kontrolloivat hallitusta sekä suurinta osaa mediasta, oikeuslaitoksesta ja akateemisesta maailmasta.
- Saharan eteläpuolisessa Afrikassa Ruandassa, Burundissa, Ugandassa ja Kamerunissa. Nigeriassa turvallisuudesta vastaavat liittovaltion joukot, jotka presidentti Muhammadu Buharin valtakaudella on muodostettu pääasiassa maan pohjoisosan muslimeista.
- Latinalaisessa Amerikassa Kuubassa, Venezuelassa ja Nicaraguassa, joka vuonna 2023 on ensimmäistä kertaa Open Doorsin World Watch List -raportin 50 maan joukossa. Nicaraguassa presidentti Ortega ja hänen vaimonsa ovat pyrkineet vaientamaan kaikki toisinajattelijat.
Näissä maissa pelkästään kristittyjen yhteisöjen olemassaolo on hallintojärjestelmälle piikki lihassa, ja etenkin niiden pyrkiessä puolustamaan oikeuksiaan. Yksinvaltiaat painostavat voimakkaasti seurakuntien johtajia ja vetoavat “vakauteen” ja “turvallisuuteen” vastatessaan näiden vaatimuksiin ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, vapaasta yhteiskunnallisesta osallistumisesta, oikeusvaltiosta ja vaalien läpinäkyvyydestä. Ne, jotka kieltäytyvät kannattamasta hallitsevaa puoluetta, voidaan leimata häiriköiksi, rauhanrikkojiksi tai jopa terroristeiksi. Heitä pidätetään, heidän kirkkorakennuksiaan tuhotaan, ja seurakuntien rekisteröintejä mitätöidään.
3. Kiinan digitaalinen valvonta uhkaa seurakuntia
Kiinan hallitus on enenevässä määrin ottanut käyttöönsä maan jatkuvasti kehittyviä digitaalisia työkaluja. Uskonnollisiin ryhmiin kohdistuva sensuuri, disinformaatio ja tiukka valvonta ovat lisääntyneet. Maaliskuussa 2022 seurakunnille määrättiin koronanpandemian varjolla laajoja rajoituksia internetin käyttöä koskien.
Vastauksena hallinnon toimiin osa pastoreista on alkanut käyttää sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi WeChat-sovelluksessa, ääniviestejä, jotta heidän ei tarvitsisi toimittaa saarnojensa sisältöjä viranomaisille. Vielä vuonna 2022 internetissä oli saatavilla kristillistä sisältöä, mutta pääsy materiaaliin vaikeutuu koko ajan.
Kehittyvä teknologia on auttanut Kiinan kristittyjä levittämään evankeliumia. Toisaalta jo joitakin vuosia vanhoilla tapahtumilla, kuten kristillisen verkkokirjakaupan ratsialla, on edelleen ollut jälkiseurauksia sen asiakkaille. Digitaalisiin alustoihin näyttääkin liittyvän yhä enemmän riskejä, ja niiden käytöstä voi olla kristityille kauaskantoisia negatiivisia seurauksia.
Koronapandemian seuraamiseen ja leviämisen estämiseen tarkoitettuja sovelluksia ei ole poistettu käytöstä, vaan niitä on uudelleenohjelmoitu. Kuluneella raportointikaudella viranomaiset ovat lisänneet sosiaalisen median kontrollia muun muassa vierittämällä vastuuta sen sisällöistä teknologiayhtiöille. Tavallisten kansalaisten internetin käyttömahdollisuudet ovat kapenemassa. Muutos koskee erityisesti kristittyjä, koska heidät nähdään osana länsimaiden vaikutuspiiriä.
Koko ajan muutoksessa oleva digitaalisen viestinnän infrastruktuuri on itsessään vaarallinen. Huawein turvallisuusjärjestelmä ja sen yhteydet Kiinan kansantasavallan asevoimiin ja kommunistiseen puolueeseen ovat epäselvät. Uhkat eivät myöskään rajoitu vain Kiinaan. WeChat varoitti sovelluksen ulkomaalaisia käyttäjiä, että heidän tietonsa – käyttöhistoriansa, kommenttinsa ja tykkäyksensä – lähetetään Kiinan valvontakeskuksiin.
Kiinan tunnetuksi tullut sosiaalinen luottoluokitusjärjestelmä on valtion ykkösprioriteetti, jonka kehitystä koronapandemia on vain kiihdyttänyt. Fyysinen valvonta liittyy nyt niin kiinteästi Kiinan kommunistiseen puolueeseen, että joidenkin tarkkailijoiden mukaan puolue on hylännyt näkemyksensä yhteiskunnasta, jossa talous, turvallisuus ja yleinen hyvinvointi lisääntyvät.
4. Latinalaisen Amerikan seurakuntien olot vaikeutuvat
Kun vuoden 2022 WWL-raportissa oli kolme Latinalaisen Amerikan maata, vuonna 2023 niitä on neljä. Kolumbian, Kuuban ja Meksikon lisäksi listalle on ensimmäistä kertaa noussut Nicaragua, joka on sijalla 50.
Näiden neljän maan pisteet nousivat keskimäärin 4,2 pistettä. Suurin nousu oli Nicaragualla: kahdeksan pistettä. Kolumbia nousi listalla sijalle 22 (vuoden 2022 sijoitus 30), Kuuba nousi kymmenen paikkaa sijalle 27, ja Meksiko nousi viisi paikkaa sijalle 38. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa listan maiden pisteet nousivat keskimäärin 1,5 pistettä ja Aasiassa ne laskivat keskimäärin 0,4 pistettä.
Nicaraguassa pistemäärän kasvun taustalla ovat vuonna 2018 alkaneet mielenosoitukset ja hallituksen painostus niiden lopettamiseksi. Raportointikauden aikana vaino on kohdistunut erityisesti seurakuntiin, koska niillä nähdään edelleen olevan auktoriteettia ja vaikutusvaltaa. Niiden rakennuksia on vahingoitettu, televisioasemia ja oppilaitoksia suljettu sekä johtajia karkotettu. Toisaalta etenkin maaseudulla korruptio ja tehoton hallinto mahdollistavat rikollisjärjestöjen ja etnisten johtajien vaikutusvallan kasvun, mikä on johtanut kristittyjen vainoihin.
Latinalaisessa Amerikassa alkuperäiskansojen osin itsenäinen asema toisaalta suojelee paikallisia kulttuureja ja tapoja, mutta toisaalta jättää ne vaille valtionjohdon tukea taistelussa rikollisjärjestöjen toimintaa vastaan. Kristityt ovat näissä tapauksissa kaksin verroin haavoittuvaisia, koska heitä uhkaavat niin rikollinen toiminta kuin yhteisön hylkäämisestä seuraava häirintä.
Kristittyihin kohdistuneet dokumentoidut väkivaltatapaukset ovat enenevässä määrin luonteeltaan erittäin julmia. Rikollisverkostojen määrä on kasvussa, ja ne hallitsevat suuria alueita ja taistelevat niistä. Mikäli näillä alueilla asuvat kristityt elävät uskoaan todeksi ja asettuvat vastustamaan rikollisuutta, he ovat erittäin suuressa vaarassa. Usein he joutuvatkin pakenemaan yhteisöistään ja joskus jopa maastaan.
Nicaraguassa, Kuubassa ja Venezuelassa valtionjohdon painostus eri tavoin ajattelevia kohtaan on voimistunut. Erityisesti Nicaraguassa painostus seurakunnanjohtajia kohtaan lisääntyi raportointikaudella selvästi. Kirkon näkymistä julkisuudessa vastustetaan yhä enemmän varsinkin sen ajaman raamatullisen sukupuoliopetuksen vuoksi. Kulkueisiin ja mielenosoituksiin sukupuolen itsemääräämisoikeuden puolesta liittyy usein hyökkäyksiä kirkkorakennuksiin. Painostus johtaa kristittyjen itsesensuuriin.
5. Lähi-idässä kristittyjen määrä on vähentynyt ja painostus jatkuu
Myrsky saattaa olla ohi ja kristityillä joitakin yksittäisiä ilonaiheita, mutta kokonaiskuva Lähi-idässä on edelleen lohduton.
Vaikka Muslimiveljeskunnan näkyvä poliittinen vaikutusvalta on heikentynyt huomattavasti, diktatuuri on tehnyt paluun Tunisiassa, josta arabikevät vuonna 2011 levisi lähes koko Lähi-itään ja kaatoi itsevaltiaita jopa Egyptissä.
Tämä vaihe on ohi. Itsevaltius on palannut ja tiukentaa otettaan yhteiskunnista. Kaikenlaisen liikehdinnän valvontaa on lisätty, ja koronapandemia on tarjonnut siihen ihanteellisen syyn. Valvonta tapahtuu mobiililaitteiden avulla esimerkiksi Yhdistyneissä arabiemiraateissa.
Opposition murskaamiseen käytetään laajasti tekosyynä terrorismin vastaisia lakeja. Saudi-Arabiassa annettiin 34 vuoden vankeustuomio henkilölle, joka uudelleentwiittasi toisinajattelijan lausunnon. Tämä on tyypillistä Saudi-Arabiassa vallitsevalle painostuksen ilmapiirille, joka saa ihmiset erittäin varovaisiksi sen suhteen, mitä he sanovat julkisesti. Kristityt välttelevät kaikkea, mikä voidaan tulkita kritiikiksi Saudi-Arabian viranomaisia kohtaan.
Osaa näistä kristityistä ja etenkin niitä, jotka ovat kääntyneet kristityiksi islamista, pidetään mahdollisina ongelmien aiheuttajina, toisin sanoen uhkana kansalliselle vakaudelle, vain siksi, että heidän uskomuksensa ovat muuttuneet. Monissa maissa turvallisuuspalvelu on käskenyt kristittyjä välttämään muiden kristittyjen tapaamista ja kristilliseen toimintaan osallistumista uhaten heitä seuraamuksilla, kuten pidätyksellä (Tunisiassa ja Marokossa) tai jopa kidutuksella (Egyptissä). Vakavin seuraus islamista luopumisesta on kuolemantuomio, mutta sen täytäntöönpanija on useimmiten oma suku, eivät viranomaiset. Näitä niin kutsuttuja kunniamurhia tapahtuu esimerkiksi Irakissa.
Esimerkki erityisestä vihamielisyydestä kristinuskoa kohtaan on Algeria, jossa paine kirkkoa kohtaan kasvoi. Kristittyjä ja seurakuntien johtajia vastaan nostettiin syytteitä, ja he saivat tuomioita. Lukuisia uusia kirkkoja määrättiin suljettaviksi aiempina vuosina suljettujen lisäksi. Terrorismin ja rahanpesun torjuntaan tarkoitettuja lakeja sovelletaan enenevässä määrin seurakuntiin ja yksittäisiin kristittyihin. Kasvava paine on pakottanut jäljelle jääneet kirkot varovaisuuteen, mikä on johtanut siihen, että monet kirkot ovat vähentäneet toimintaansa. Jäljellä on yhä kasvava joukko eristyksissä eläviä kristittyjä.
Lähi-idän Levantin alueella – Libanonissa, Syyriassa, Irakissa, Israelissa ja palestiinalaisalueilla sekä Jordaniassa – kristittyjen yhteisö kutistuu köyhyyden, syrjinnän ja vainon vuoksi. Kristityillä on ollut Irakin ja Syyrian alueilla vaikeuksia ansaita elantoaan Isisin saapumisesta asti. Etenkin nuoret kristityt kärsivät työttömyydestä ja jatkuvasta vihamielisestä kohtelusta, mikä lisää houkutusta muuttaa pois. Ympäristön vihamielisyys on havaittavissa jo lapsen syntymästä alkaen, sillä joskus kristittyjen lapsilta evätään oikeus lailliseen henkilöllisyyteen (etenkin jos vanhemmat ovat kääntyneet kristityiksi islamista). Lapset ja nuoret myös kokevat uskoon liittyvää vakavaa syrjintää koulutuksessa ja joutuvat niin luokkatovereiden kuin opettajien kiusaamisen kohteiksi.
Syyrian koillisosissa turkkilaiset tekevät hyökkäyksiä kristittyjen kyliin, joissa lukuisat kirkot, kristittyjen hautausmaat, koulut ja monet muut tärkeät rakennukset ovat vaurioituneet pahoin. Tämän vuoksi monet ovat jättäneet muinaisen kristillisen alueen. Poismuuton myötä seurakuntayhteisöt heikkenevät, tulevat sukupolvet voivat jäädä ilman seurakuntien johtajia ja sukulaisia, ja kristittyjen yhteisöt voivat altistua syrjinnälle entistä helpommin.
6. Hyvät uutiset: Suvaitsevaisuus on kasvanut Persianlahdella
Useissa Persianlahden valtioissa, kuten Bahrainissa ja Yhdistyneissä arabiemiraateissa, on pyritty edistämään suvaitsevaisuutta. Viranomaiset etsivät tapoja vastatakseen vaatimukseen uskonnonvapauden lisäämisestä maltillisen islamin puitteissa. Yksi esimerkki tästä on Abraham-sopimuksen solmiminen Israelin kanssa.
Egyptissä on keskitytty enenevässä määrin ”kansalliseen yhtenäisyyteen” ja Bahrainissa ja Yhdistyneissä arabiemiraateissa ”suvaitsevaisuuteen”. Nämä periaatteet nousevat radikaalia islamia vastaan ja auttavat luomaan kristityille ystävällisempää ympäristöä. Vihapuhetta historiallisia tai ulkomaalaisten muodostamia kristittyjen yhteisöjä kohtaan ei suvaita esimerkiksi Bahrainissa, Yhdistyneissä arabiemiraateissa ja Egyptissä. Radikaalit tahot ovat kuitenkin näissä yhteiskunnissa läsnä.
Näiden rohkaisevien merkkien aitoutta ja pysyvyyttä on vaikea arvioida. On muistettava, että kyseiset maat ovat lujittaneet suhteitaan Israeliin saadakseen itselleen israelilaista turvallisuusteknologiaa. Mikäli hallinto ulottaa tämän teknologian yhteiskunnan kaikkien tasojen valvontaan, kristityt ja kirkot pystyvät toimimaan vain kyseisen maan määräämissä rajoissa.
