Anna tänä jouluna lahjaksi tulevaisuuden toivoa Jinan ja Abrahamin kaltaisille syyrialaisille perheille
”He käskivät Roberin kääntyä islamiin”, Jina sanoo.
”Rober kieltäytyi ja sanoi: ‘Minulla on minun Jumalani ja sillä siisti.’”
Kidnapattu uskonsa tähden
On vaikeaa surra puolison ja isän menetystä, kun ei tiedä, onko hän elossa vai kuollut. Tuleeko hän takaisin? Tuleeko hän takaisin erilaisena kuin ennen? Jinan puoliso Rober siepattiin bussista, kun hän oli matkalla Qamishliin. Ääri-islamistit pysäyttivät bussin. Monen muslimimatkustajan joukosta vain Rober ja Elie-niminen toinen kristitty siepattiin.
”He tiesivät mieheni ja Elien nimet ja määräsivät heidät ulos bussista. Molemmat vietiin”, Jina kertoo. Elie vapautettiin, kun hänen perheensä maksoi suuret lunnaat, ja nyt hän elää turvassa ulkomailla. Elieltä Jina kuuli, että Rober jäi vielä vangiksi, koska ei ollut luopunut uskostaan. ”He olivat käskeneet Roberin kääntyä islamiin. Rober kieltäytyi ja sanoi: ‘Minulla on minun Jumalani ja sillä siisti.’”
Jina muistaa onnelliset ajat: ”Rober ja minä menimme kihloihin ja naimisiin sodan aikana. Abraham syntyi seuraavana vuonna, ja vuonna 2013 mieheni siepattiin. Olimme hyvin onnellisia Aposta. Unelmoimme hänen tulevaisuudestaan, mutta saimme juhlia yhdessä vain hänen ensimmäistä syntymäpäiväänsä.” Armenian kielen puhujille Apo on yleinen Abrahamin lempinimi.
”Tapahtukoon sinun tahtosi”
Sieppauksesta on nyt kuusi vuotta. Jina ei ole luopunut toivosta, että Rober tulee takaisin. Hän rukoilee Roberin paluuta joka päivä: ”Uskoni Jumalaan on hyvin vahva. Sanon Hänelle: Herra, tapahtukoon sinun tahtosi. Pyydän sinua vain palauttamaan mieheni turvassa ja terveenä.”
Psalmissa 34 sanotaan: ”Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.”
Ruokaa ja polttoainetta
Aleppolaisessa kirkossa toimii Toivon keskus, jota johtaa Open Doorsin kumppani pastori Abdalla. Abdalla ja hänen kirkkonsa eivät voi taata Roberin paluuta, mutta he seisovat Jinan ja Abrahamin rinnalla, kun he odottavat häntä. Jeesus lupasi olla omiensa kanssa ”kaikki päivät maailman loppuun asti” (Matt 28:20). Abdalla ja muut hänen kaltaisensa ovat ylpeitä saadessaan olla Jeesuksen kädet ja jalat Syyriassa, rukoilla vainottujen kanssa ja jakaa apua niille, jotka sitä tarvitsevat.
Jina kertoo, että ilman kirkon apua hän ja Apo kärsisivät vielä paljon enemmän.
Usein juuri haavoittuvaisimmat joutuivat jäämään Syyriaan taistelujen ajaksi: vanhukset, joiden lapset jättivät Syyrian, kroonisesti sairaat ja Jinan ja Abrahamin tapaiset perheet, jotka ovat väliaikaisesti tai pysyvästi menettäneet leiväntuojansa. Apu on vielä tärkeämpää talven raskaissa oloissa.
Perjantai on pyhäkoulupäivä. Abraham kysyy äidiltään usein, milloin on taas perjantai. ”Kun kysyn syytä, hän sanoo, että ’oppisin jotain Jeesuksesta’.
Kaksin verroin vainottu
Jina ei voi mennä töihin, koska hänen täytyy hoitaa Abrahamia. Yksinäisenä naisena Jina on kaksin verroin haavoittuvassa asemassa. Roberin sieppauksen jälkeen Jina ja Abraham menivät asumaan Jinan appivanhempien luo: ”Menimme sinne pommitusten ja kranaattien takia, mutta myös maineeni takia. Äitini ja appivanhempani olivat siitä huolissaan. Minulle voisi tapahtua jotain pahaa.”
Monissa maailman maissa naiset ovat alttiita vainoille sekä uskonsa että sukupuolensa tähden. Lähi-idässä yksin tai lapsensa kanssa elävää naista katsotaan alaspäin. Ahdistelun tai vielä pahemman väkivallan riski on suuri.
”Että oppisin jotain Jeesuksesta”
Kolme vuotta tapahtumien jälkeen Jina ja Abraham palasivat omaan kotiin. Abrahamiin vaikuttaa yhä isän poissaolo, vaikkei hänellä ole Roberista mitään muistoja. Abraham ei pystynyt puhumaan kolmeen vuoteen isän sieppauksen jälkeen. Hän on yhä ahdistunut ja sanoo joka ilta äidilleen: ”Hyvää yötä. Rakastan sinua tosi paljon. Älä jätä minua.”
Jinalla on kaksi toivetta tulevaisuuden suhteen: ”Toivon, että Jumala palauttaa mieheni takaisin turvassa ja terveenä. Lisäksi toivon, että hän voisi olla ylpeä pojastaan. Haluan kasvattaa Apon niin, että hän tuntee Raamatun ja oppii elämään kristittynä.”
Abraham rakastaa Toivon keskuksen järjestämiä toimintoja. Hän opiskelee Raamattua Alliance Church -kirkon vetämässä kerhossa. Perjantai on pyhäkoulupäivä. Abraham kysyy äidiltään usein, milloin on taas perjantai. ”Kun kysyn syytä, hän sanoo, että ’oppisin jotain Jeesuksesta’. Apo nauttii pyhäkoulusta ja rakastaa leikkilauluja. Kun hän palaa kotiin, hän kertoo, minkä jakeen he opettelivat Raamatusta.”
Toivoa Lähi-itään
Pyhäkouluissa kasvaa Syyriaan uusi uskovien sukupolvi. Kirkon tärkein näky on olla Jeesuksen todistajana Aleppossa. Sinun avullasi ylläpidetyt projektit eivät pyri vain pitämään yllä pientä kristillistä yhteisöä. Tavoite on sen sijaan, että Toivon keskukset rakentaisivat lannistumattomia yhteisöjä, perheitä ja kirkkoja, jotka loistavat Kristuksen valoa pimeydessä. Koko Lähi-itä kokisi elämää muuttavan voiman ja alkaisi kukoistaa.
Tämä ei tapahdu yhdessä yössä. Kirkko on kärsinyt alueen konflikteissa, ja kristityt ovat olleet monien hyökkäysten kohteina. Niin kutsutun Islamilaisen valtion (IS) ideologia vaikuttaa alueella yhä, vaikka IS on kärsinyt laajoja tappioita Syyriassa. Kristityt tietävät olevansa yhä vaarassa. He tarvitsevat vielä pitkään tukea maailman laajalta kirkolta, jotta heidän yhteisönsä voisivat säilyä ja olla toivo Lähi-idälle.
Tämä voi alkaa ruokapaketilla tai polttoainekanisterilla Jinan ja Abrahamin kaltaiselle perheelle.
