“Kuusi vuotta sen jälkeen, kun aviomieheni kuoli sydänkohtaukseen, Jumala vastasi rukoukseeni saada viettää aikaa vainotun kirkon naisten kanssa”,
Näin meille kertoi Chantal, Open Doorsin vapaaehtoistyöntekijä. Hän vietti hiljattain pari viikkoa etiopialaisten sisartensa luona. Sisaret olivat saaneet erilaisia traumoja uskonsa takia. He olivat kokeneet menetyksiä, uhkauksia ja väkivaltaa. Kun Open Doorsin vapaaehtoiset tapasivat sisaret ensimmäistä kertaa, he hämmästyivät näiden syvästä surusta.
>
Ryhmä kokoontui aamuisin lukemaan Raamatun naisista. Iltapäivisin he tekivät terapiatöitä kuten täkkejä ja taideteoksia keramiikasta. Kyseistä taidemuotoa kutsutaan nimellä kintsugi. Siinä särkyneen saven paloista tehdään kaunista taidetta yhdistämällä niitä kullanvärisellä liimalla. Pikku hiljaa etiopialaisten sisarten olemus muuttui, ja heidän uskonsa vahvistui.Chantal kertoo:
>
“Näissä naisissa sain todistaa lujaa luottamusta Jumalaan. Sain muistutuksen siitä, miten paljon voimme saada aikaan vainottujen kristittyjen elämässä rukoilemalla ja viettämällä aikaa heidän kanssaan. Heidän toivonsa ja ilonsa Herrassa palasivat, ja kertoessaan tarinoitaan he tunsivat olevansa osa Kristuksen ruumista. Heitä ei ollut unohdettu eikä jätetty yksin. He sanoivat, että läsnäolomme heidän elämässään kertoi todellisesta välittämisestä.”
Mudan keskellä hehkuva kukka
Kun Muna-niminen nainen saapui kristilliseen keskukseen, hän näytti äärimmäisen väsyneeltä ja joutui välillä nojaamaan tuntemattomiin ihmisiin. Seuraavien päivien kuluessa saimme tietää, että hän oli menettänyt aviomiehensä Kumelan vuonna 2015. He olivat menneet naimisiin Munan ollessa vasta 16-vuotias. Paikalliset suuttuivat Kumelan saarnoihin ja tappoivat hänet, mistä seurasi Munalle ja hänen viidelle lapselleen suuri suru. Muna oli jo kärsinyt yli kaksitoista vuotta tuberkuloosista. Kumela oli koko ajan onnistunut sekä huolehtimaan perheestään että jatkamaan hengellistä työtä.
>
Nyt Munan täytyy keksiä, miten hän voi yksin elättää perheensä. Kaikkein eniten hänen sydäntään kuitenkin painaa viha, jota yksi hänen pojistaan tuntee isänsä tappajia kohtaan. Yhdessä sairauden kanssa nämä huolet väsyttävät häntä, mutta Open Doorsin konferenssin jälkeen hänkin näytti iloisemmalta. Hän näytti kirjomaansa osaa täkistä ja selitti:
>
”Haluan olla kuin tämä kukka, joka hehkuu mudan keskellä. Haluan vahvistua siinä ilossa, että Luojani huolehtii minusta. Haluan ruokkia muitakin sillä, mitä Jumalalta saan, kuten kukat ruokkivat perhosia. Vaikka aviomieheni kuoli, toivon Jumalalta hyvää. En ole yksin. Jeesus auttaa minua koko ajan. Hän on kaikkeni.”
Jumala korjaa ylösalaisin kääntyneen elämän
Aloni puolestaan menetti evankelistamiehensä Retan, kun kyläläiset suuttuivat tämän saarnaamiseen ja hyökkäsivät perheen kotiin illallisen aikana vuonna 2015. Perheen kaikki neljä alle 10-vuotiasta lasta olivat tilanteessa läsnä. Kyläläiset huusivat Retaa ulos talosta. Kun hän totteli, he tappoivat hänet Alonin silmien edessä. Alonin huutaessa apua he kävivät hänen kimppuunsa.
>
Ohjelman alussa Aloni pysytteli lähinnä itsekseen, mutta taideaskareiden aikana hän alkoi hitaasti ottaa kontaktia toisiin. Kaikkien hämmästykseksi hän avautui täysin kertoessaan omasta osuudestaan täkkiin:
>
”Olen onnellinen, kun saan olla täällä ja kun olen saanut viettää aikaa toisten naisten kanssa, jotka käyvät koetusten läpi. Nämä kukat täkissä kertovat siitä, että toivoni on Jumalassa. Elämäni kääntyi ylösalaisin, mutta Jumala korjaa minua. Hän antaa minulle ja lapsilleni paremman elämän. Nämä päivät olivat erityisiä ja virkistivät minua. Kiitos, että kerroitte minulle Jumalan rakkaudesta.”
Unohtumatonta rohkaisua
Fatuma ja hänen miehensä kohtasivat vainoa heti suhteensa alusta alkaen. Fatuman ei-kristityt vanhemmat uhkailivat heitä jatkuvasti ja yrittivät jopa myrkyttää Fatuman miehen, joka edelleen kärsii tapahtuneesta. Eräs setä vannoi: ”Tapan sinut ja poikasi, koska olet aiheuttanut häpeää perheellesi!”
>
Nyt Fatuma ja hänen miehensä palvelevat Jumalaa muslimivoittoisella alueella, jossa heille ollaan hyvin vihamielisiä. Fatuma ei voi antaa poikansa leikkiä ulkona. Työpaikalla häntä syrjitään, ja hänen aviomiestään uhkaillaan edelleen.
>
Kintsugi-taidetta tehtyään Fatuma huudahti iloissaan:
>
”Jeesus voi korjata kaiken! Kun tein uutta lautasen rikkinäisistä paloista, ymmärsin Jumalan koonneen kaikki särkyneet siruni yhteen ja parantaneen minut! Kiitos, kun tulitte ja teitte näistä erityisistä päivistä mahdollisia. En koskaan unohda mitä opin. Tiedän, etten ole yksin, vaan että sekä Jumala että sisareni eri puolilta maailmaa rakastavat minua. Tämä oli todellakin unohtamatonta rohkaisua.”
Chantal kertoo, kuinka kuva särkyneiden saviastioiden korjaamisesta muuttui jopa suunniteltua voimakkaammaksi kokemukseksi: ”Eräs etiopialaisista siskoistamme kertoi eräänä päivänä yrittäneensä särkeä kupin uudestaan ollessaan yksin yöllä. Hän ei kuitenkaan onnistunut. Tämä kokemus oli hänelle tärkeä hengellinen läksy. Hän ymmärsi, että kun särkyneisyytensä antaa Jeesukselle ja ottaa vastaan Hänen parantavan työnsä, on vahvempi kuin koskaan aikaisemmin.”
>
Jeesuksen valo sydämissämme ei koskaan kuole
Jemilan mennessä naimisiin myös hänen aviomiehensä väitti olevansa kristitty. Hiljattain mies kuitenkin kääntyi islamiin. Kun vaimo kieltäytyi seuraamasta esimerkkiä, mies alkoi hakata häntä. Vaimon oli lopulta paettava neljän lapsensa kanssa miehen luota. Jopa Open Doorsin työntekijöiden vieraillessa Etiopiassa mies etsi vaimoaan tappaakseen tämän. Vaikka vaimo joutui syvään sisäiseen ahdistukseen, Herra lohdutti häntä. ”Opin Mirjamilta rakastamaan Jumalaa enemmän kuin lapsiani. Voin vain rukoilla heidän puolestaan ja uskoa, että jonakin päivänä hekin ovat Jeesuksen omia.”
>
Jemila selitti täkkiin kirjailemaansa mudassa leiskuvaa kukkaa:
>
”Ihmiset hylkäsivät minut, mutta Jumala nosti minut ylös, antoi minulle paikan sydämessään ja teki minusta kauniin. Jeesuksen valo sydämissämme ei koskaan kuole. Vaikka ihmiset vainoaisivat minua, valo ei koskaan sammu. Se loistaa aina vain voimakkaammin. Tiedän, että Jumala järjesti minut tähän paikkaan, jossa sain lukea Raamattua tuntematta pelkoa ja viettää aikaa eri puolilta maailmaa tulleiden ihmisten kanssa.”
Kallisarvoinen Herran silmissä
Jalene kasvoi perheessä, jossa palvottiin henkiä. Hän tuli uskoon pitkän sairastelun jälkeen, ja hänen vanhempansa ajoivat hänet ulos perheen kodista. Uhkauksista huolimatta hän jatkoi kirkossa käymistä. Eräänä päivänä vuonna 2015 hänen ollessaan matkalla kotiin kaksi miestä hyökkäsi väijyksistä hänen kimppuunsa, hakkasi hänet, raiskasi hänet monta kertaa ja jätti hänet arvellessaan hänen kuolleen. Kolmen päivän päästä joku löysi hänet ja vei hänet sairaalaan, jossa hän joutui olemaan kauan. Vaikka hyökkääjät joutuivat lopulta yhdeksäksi vuodeksi vankilaan, Jalenen perhe pahensi tilannetta entisestään. Heidän mielestään Jalenen tyhmä päätös seurata Jeesusta oli tuottanut perheelle häpeää.Jalene kertoi kauhean kertomuksensa näyttämättä juuri mitään tunteita. Kuitenkin raamattuopetuksen aikana hän paljasti enemmän:
>
”Samastun Hagariin. Minutkin ajettiin pois, enkä tiennyt minne mennä. Minulla ei ollut muuta kuin Jumalan lupaukset. Konferenssi oli rentouttava. Tulen aina muistamaan täkin ja tekemämme savityöt. Olen jälleen ymmärtänyt, kuinka kallisarvoinen olen Herran silmissä.”
Tule mukaan sisaruspiiriin
Viimeisinä hetkinämme yhdessä jokainen etiopialaisista siskoistamme kertoi omasta kärsimyksestään seistessään ringissä tekemänsä täkkitaideteoksen edessä. Jokainen sai kallisarvoista aikaa, ja heitä kuunnelleet sydämet kuiskasivat: ”Tarinallasi on merkitystä minulle ja Taivaalliselle Isällemme.”
>
Sinäkin voit olla osa tätä parantavaa piiriä. Jaa heidän kertomuksensa ystäviesi kanssa ja rukoile jokaisen sisaresi puolesta nimeltä. Jumala antaa sinulle oikeat sanat rukoukseen heidän ja muidenkin sisartesi puolesta. Kokoa ystäväsi yhteen keksiäksenne, miten voisitte koota rahaa traumatyöhön Afrikassa. Lisätietoja saa Open Doorsilta.
>
(Naisista ei ole kerrottu heidän omilla nimillään. Osa naisten kasvoista on piilotettu turvallisuussyistä.)
>
Lähde
>
