Syyrian kymmenen vuotta jatkuneella sodalla on ollut odottamaton myönteinen seuraus: Lähi-idässä kukoistaa uusi Jeesuksen seuraajien liike. Uskovien joukko on kasvanut niin Syyriassa kuin syyrialaisten pakolaisten keskuudessa Libanonissa ja muissa alueen maissa.

Silva, Sarbest, Mohammad, Nihad, Gulbarin, Perehan, Abdul Rahman. Listaan voisi kirjoittaa tuhansia nimiä. Heidät kaikki kasvatettiin muslimeiksi, jesideiksi tai druuseiksi, mutta nyt he seuraavat Jeesusta. Entä jos kenelläkään ei olisi ollut rohkeutta kertoa näille syyrialaisille evankeliumia?

Beirutissa sijaitseva pastori Nihad Hasanin johtama kurdikirkko kastoi hiljattain 22 uutta syyrialaista uskovaa. Hasan kertoo seurakunnan syntyneen vuonna 2013, mistä alkaen kasteita on ollut noin sata. Sen lisäksi seurakuntalaiset ovat todistaneet sadoille etsijöille kohtaamisestaan Jeesuksen kanssa.

On etuoikeus tavata muutamia näistä uusista uskovista. ”Meillä oli hyvä elämä Afrinissa”, kertoo Ester* (24), ja hänen miehensä Samuel* (38) nyökkää. Tällä syyrialaisella pariskunnalla on viisi- ja kuusivuotiaat pojat. Kullankeltaiseen huiviin sonnustautunut Ester pyytää, ettemme turvallisuussyistä käytä jutussamme heidän oikeita nimiään tai ota valokuvia, joista heidät voisi tunnistaa.

”Menetimme perheemme, mutta löysimme kirkosta uuden perheen.”

”Olemme kurdeina tärkeitä Jumalalle”

”Kun Turkin armeija hyökkäsi kurdialueille vuonna 2018, jouduimme pakenemaan. Se oli yhtä tuskaa. Päätimme suunnata Libanoniin”, pariskunta kertoo.

Muuan ystävä kertoi heille Beirutissa sijaitsevasta kurdikirkosta, mikä oli heille järkytys. ”Emme olleet koskaan kuulleet kurdikirkosta. Meidät kurdit on kaikki kasvatettu muslimeiksi.”

Ester ja Samuel eivät koskaan unohda ensimmäistä käyntiään kirkossa. ”Jokainen kirkossa puhuttu sana sai ihoni kananlihalle, enkä voinut pidättää kyyneleitäni”, Ester kertoo. Myös Samuel – vaimonsa mukaan kova kaveri, joka ei ollut koskaan näyttänyt tunteitaan näin – vapisi ja itki.

”Ensimmäistä kertaa kuulin jonkun sanovan puheessaan, että hän rakastaa kurdeja”, Samuel muistelee kokemaansa. ”Lopuksi hän pyysi meitä rukoilemaan yhdessä kurdien puolesta. Tunsin, että olemme kurdeina tärkeitä Jumalalle, vaikka maailman kansat eivät meistä välitäkään.”

Rukous vapautti henkisestä pimeydestä

Ester ja Samuel alkoivat osallistua kirkon tilaisuuksiin, mikä pikkuhiljaa muutti heidän sydäntään. Vuosia aikaisemmin, kun pariskunta oli mennyt naimisiin ja saanut ensimmäisen lapsensa, Ester oli joutunut henkiseen pimeyteen ja kokenut demonien kiusaavan itseään.

”Kävin kaikkien islamin oppineiden luona saadakseni hänet vapaaksi”, Samuel kertoo. Käynneistä ei kuitenkaan ollut apua. Ester vapautui vasta, kun hänen puolestaan rukoiltiin kirkossa. Tämän ihmeen jälkeen molemmat lähtivät sydämestään seuraamaan Jeesusta.

Sukulaiset eivät suunnanmuutoksesta ilahtuneet. ”Perheemme alkoivat vainota meitä. Isäni julisti, etten ole enää hänen poikansa”, Samuel kertoo. ”Menetimme perheemme, mutta löysimme kirkosta uuden perheen. Olen siitä onnellinen ja toivon, että kaikki kurdit oppivat tuntemaan Jeesuksen.”

Ester johtaa nyt kurdikirkon naistenkokouksia ja on myös aktiivinen kirkon Facebook-sivulla. Sen avulla pyritään tavoittamaan kurdeja, jotka haluavat tietää enemmän Jeesuksesta.

Näkynä muslimitaustaiset seurakunnat

Myös 27-vuotias Sarbest on Jeesuksen seuraaja. Hän varttui sunnimuslimina pienessä syyrialaisessa kylässä lähellä Afrinia. Paettuaan Libanoniin hän kohtasi kristittyjä ja vaikuttui heidän keskinäisestä rakkaudestaan ja kunnioittavasta käytöksestään.

”Aloin käydä kristittyjen kokouksissa. Kun he rukoilivat puolestani, tunsin että jokin minussa alkoi muuttua”, Sarbest kertoo. Tutkiessaan Raamattua nuorten miesten ryhmässä häntä järkyttivät sellaiset jakeet kuin ”Rakasta vihollistasi” ja ”Rukoile vihollistesi puolesta”. Vähitellen hänen uskonsa kuitenkin kasvoi, ja nyt hän vastaa kylänsä kurdiseurakunnasta Libanonissa. ”Näkyni on, että muslimitaustaisten uskovien yhteisö kasvaa ja että eräänä päivänä voimme palata Afriniin ja perustaa sinne uusia kirkkoja.”

Koillis-Syyrian Qamishlista kotoisin oleva pastori Usama johtaa yhtä Libanonin uusista seurakunnista. ”Aloitimme vuonna 2013 kurdikristittyjen kirkkona ja pidimme jumalanpalvelukset kurdin kielellä. Mutta koska joukossamme on myös todella paljon arabeja, koin, että minun tulee pitää kokouksia myös arabiaksi. Siitä asti minulla on ollut kaksi palvelusvirkaa”, pastori Usama kertoo.

Seurakunnan jäsenistä vain kourallinen on kasvanut kristittyinä ja valtaosa on muslimitaustaisia. ”Olemme yhteydessä noin 500 perheeseen, ja 240 perhettä käy kirkossa säännöllisesti. Ennen Covid-19-pandemiaa jumalanpalveluksissa kävi niin paljon uskovia, ettei siellä ollut tilaa liikkua.”

Saamme rukouksin kantaa näitä syyrialaisia veljiämme ja sisariamme Herran eteen ja pyytää, että heidän joukkonsa kasvaisi ja yhä uusia nimiä tulisi kirjoitetuiksi Elämän kirjaan. Siellä ne ovat turvassa ja tallessa, vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat.

Sodan keskellä syntyneet seurakunnat rohkaisevat uskomaan, että Jumala on toivon Jumala kaikissa olosuhteissa. Ristiinnaulitun kädet eivät ole koskaan sidotut.

Katso video