Kello oli 8:58 ja Zion-kirkon jumalanpalvelus oli alkamaisillaan. Michellen johtama pyhäkoulu alkoi varhain koska sen jälkeen lapset siirtyivät vielä jumalanpalvelukseen vanhempiensa luo. Pyhäkoulu oli juuri loppunut ja lapset istuskelivat tavalliseen tapaan kirkon portailla ja söivät välipalaa. Mutta paikalla oli myös joku muu. ”Iskun tekijällä oli iso reppu selässään ja lanteillaan pieni pussi. Puhuin hänelle heti pyhäkoulun jälkeen”, Michelle kertoo. Hän kysyi miehen nimeä ja kutsui hänet istumaan sisälle kirkkoon, olihan tilaisuus juuri alkamassa. Mies kieltäytyi vedoten puheluun. Michellellä ei ollut mitään syytä olla epäluuloinen. ”Monet ihmiset ja eri uskontokuntien edustajat tulevat kirkkoon, eikä minulle tullut edes miehen kanssa puhuessani mieleen että hänellä olisi taka-ajatuksia.” 90 sekuntia myöhemmin kävi selväksi, ettei tämä mies ollut vain yksi vierailija muiden joukossa.
Kello 9.00 aamulla alkoi jumalanpalvelus. Michelle oli mennyt kirkon vieressä sijaitsevaan kotiinsa kehottaakseen tytärtään ja hänen ystäväänsä lähtemään kirkkoon. Hänen 20-vuotiaan tyttärensä Stefin ja tämän ystävän oli määrä laulaa kuorossa. ”Menin olohuoneeseen kehottaakseni heitä menemään kirkkoon, mutta Stefi pyysi lasillista vettä ja menin keittiöön.” Sitten tapahtui valtava räjähdys. Maa järisi ja kodin katto romahti. Nauloja ja teräviä pirstaleita lensi ympäriinsä. Michelle yritti suojata itseään käsillään katon osuessa hänen päähänsä. Hän ei onnekseen haavoittunut pahasti.
Ensijärkytyksestä toivuttuaan he huomasivat talon edessä tulipalon. “Otin tytöt, puhelimeni ja laukkuni ja me juoksimme ulos toisesta ovesta joka johti suoraan kirkkosalin lavalle.” Kirkkosalissa seurakunta oli paniikin vallassa. Ihmiset kirkuivat tietämättä mitä oli tapahtunut ja minne heidän tulisi mennä. ”Ensimmäinen ajatukseni oli, että meidän täytyy kutsua palokunta. Sain jonkun soittamaan palokunnan ja itse yritin auttaa niin montaa kuin pystyin.” Tuhon mittakaava selvisi pian. Monella oli vakavia vammoja ja kymmeniä oli kuollut. Kuolleiden joukossa oli lapsia, joita Michelle oli opettanut pyhäkoulussa vain muutama minuutti aiemmin. ”Yksi vaikeimmista asioista oli nähdä ruumiit paareilla. Lähellä asuva pariskunta antoi vaatteitaan ja sari-kankaitaan peittämään ulos kannettavia ruumiita.”
Minulle ei tullut edes miehen kanssa puhuessani mieleen, että hänellä olisi taka-ajatuksia.”
Kauneus pimeyden keskellä
Michellen kertoessa tarinaansa Sri Lankassa vierailevalle Open Doorsin tiimille tapahtumasta on kulunut jo useampi kuukausi. Siitä huolimatta on selvää, että muistot tuosta päivästä ovat poltettuina Michellen mieleen. Hän murtuu puhuessaan ystävästään, pyhäkoulun opettaja Verlinistä. Verlini ja hänen miehensä Ranjith kuolivat iskussa jättäen kaksi lastaan orvoiksi. Heidän tyttärensä Debbie on vain kuusi vuotta ja menetti vanhempiensa lisäksi myös näkönsä. Michelle näkee kuitenkin Debbiessä toivoa. “Debbie on hyvin vahva , hänellä on sama henki kuin äidillään.”
Tiimimme pääsi tapaamaan Debbietä ja saimme huomata että Michelle oli oikeassa. Debbie rakastaa laulaa ja tanssia ja omaa ihmeellisen uskon niin nuoreksi. Erään kerran Debbie oli kuullut isoisänsä itkevät ja surevan Debbien vanhempia. Hän lohdutti isoisäänsä: “Miksi itket, he ovat Herran luona!”
Debbien ja hänen kaltaistensa tarinat tuovat Michellelle varmuutta: “Pimeydessä on kauneutta. Pommi-isku kosketti 83 perhettä eikä yksikään ole lakannut käymästä kirkossa.”
“Pimeydessä on kauneutta. Pommi-isku kosketti 83 perhettä eikä yksikään ole lakannut käymästä kirkossa.”
90 sekuntia
Tällaisissa tilanteissa ihmiset kysyvät Jumalalta: “Miksi” tai jopa “Miksi en minä?” Michelle ei kysele vaan laittaa uskonsa Jumalaan: “Tiedän Jumalan hallitsevan. Olen niin kiitollinen että olen elossa, koska vain 90 sekuntia aiemmin puhuin pommittajan kanssa. Tämän vuoksi olen kiitollinen Herralle. Ehkä Hänellä on enemmän työtä minulle täällä.” Teidän tukenne ja rukouksenne ovat auttaneet Michellen ja muiden Zion-seurakuntalaisten auttamisessa ja rohkaisemisessa. “Kiitämme Open Doorsia suuresti kaikesta työstä, kaikesta avusta ja ennen kaikkea rukouksista, joita olette vuodattaneet Herran eteen meidän tähtemme.”
90 sekuntia riittää yhteen rukoukseen. Kysyimme Michelleltä muuttaako rukous todella asioita. “Oi kyllä!” Hän sanoo varmana. “Ilman rukousta me emme pystyisi kohtaamaan tilannettamme. Emme ollenkaan. Rukoilevat ihmiset ympäri maailmaa ovat meidän ainoa voimamme. Olemme täysin sen varassa.”
Voisitko sinä käyttää 90 sekuntia rukoillaksesi Zion-seurakunnan puolesta tänään? Michelle sanoo: “Pyydän, että jatkatte rukousta puolestamme ja etenkin niiden 83 perheen puolesta. Että he pystyisivät jatkamaan eteenpäin Herrassa, kasvaisivat hengellisesti ja että he tämän kautta myös toisivat muita sieluja pelastukseen. Se on meidän sydämemme toive.” Rukoilkaa myös Michellen ja hänen miehensä pastori Roshanin puolesta heidän johtaessaan seurakuntaa. He tarvitsevat viisautta ja rohkeutta johtamiseen ja rohkaisemiseen.
”Rukoilevat ihmiset ympäri maailmaa ovat meidän ainoa voimamme. Olemme täysin sen varassa.”
Open Doorsin jalanjälki
Teidän rukouksenne ja tukenne ovat mahdollistaneet Open Doorsin paikallisen kumppanin työn pääsiäisenä 2019 tapahtuneen kirkkoiskun uhreille Sri Lankassa:
– Perheiden luona vieraileminen; rukous ja rohkaisu
– Avustuspakettien toimittaminen uskovilta ympäri maailmaa
– Käytännön tuki kuten iskussa menetettyjen moottoripyörien korvaaminen ja toimeentulon turvaaminen esimerkiksi yritysten rahoittamisen kautta.
– Kirkon jälleenrakentaminen
Lue lisää vainottujen kristittyjen tilanteesta.
