Jonathan Andrewsin toimittama kirja on saanut avustuksia Egyptin, Libanonin, Palestiinan ja Syyrian kristityiltä sekä Euroopasta ja Yhdysvalloista. Kirja kertoo kirkon vaikutuksesta yhteiskunnan muutoksiin ja kuinka mahdollisuuksia on vielä enemmän, kun yhteiskunta on sekasorrossa ja hukassa. Tukijoiden viesti on, että kirkkorakennuksista on lähdettävä ulos ihmisten pariin, niin moneen paikkaan kuin mahdollista, vaikka monissa paikoissa kirkkoa yritetään sysätä yhteiskunnan ulkopuolelle.
Andrews huomauttaa, että me kaikki elämme eksyttäviä aikoja, koska teknologia kehittyy ja muutkin asiat muuttuvat niin nopeasti. Lähi-Idässä asioita vaikeuttavat lisäksi väkivaltaiset konfliktit ja Arabikevään toteutumattomat pyrkimykset.
Kirja käyttää Libanonissa kesäkuussa 2017 käydyn konsultaation sisältöä. Kirjaan kuuluu neljä aihealuetta, joista jokainen sisältää kahden Lähi-Idän valtion kansalaisten työpanoksen, kaksi esimerkkitapausta ja aiheen tarkastelua Lähi-Idän ulkopuolelta.
Tärkeät teemat
Vaino ja kärsimys, kuten kristittyjen vaino Egyptissä ja palestiinalaisten tilanne. Tutkailua siitä, pitäisikö epäoikeudenmukaisuus haastaa avoimesti vai hiljaisesti hyväksyä. Tämä teema toistuu kirjassa jatkuvati. Luku esittelee ajatuksen (i) vieraanvaraisuudesta, mukaanlukien heitä kohtaan, jotka aikaisemmin vainosivat; (ii) avoimen ja suljetun oven ajatusmallien rajoituksista, kuten ”oven ollessa suljettu etsimme ikkunan, josta kulkea”, huomauttaa Ramez Atallah, Egyptin Raamattuyhdistyksen pääjohtaja; ja (iii) Jumalan kutsun tunnistaminen ja siihen vastaaminen sekä yhteisönä että yksilönä – ”tarvitsemme toisiamme eksyttävinä aikoina”.
Siirtolaisuus-osio käsittelee kirkollisten johtajien maastamuuton seurauksia ja Syyrian kirkon olosuhteiden dramaattisia muutoksia. Laajempi näkökulma huomioi Kanadan pakolaisten vastaanottajana ja kirkon merkityksen eri etnisiin ryhmiin kuuluvien ja eri kieliä puhuvien kotouttamisessa.
Lohduttomuus ja epätoivo: ”Ei ole lohduttajaa, ei profeettaa, ei toivoa”, kommentoi Yohanna Katanacho, Nasaretin evankelisen yliopiston dekaani Vanhan Testamentin Valitusvirsiin pohjautuen. Osiossa on myös useita esimerkkejä siitä, miten kristityt tuovat toivoa yksilöille, perheille, yhteisöille ja erääseen Kairon lähiöön.
Vähemmistöytyminen eli eri ryhmien peittelemätön toistensa sortaminen. Lähi-idässä ja muuallakin uhreiksi ovat joutuneet useat kristityt yhteisöt. Tämä aihe nostaa esille sen, miten ja milloin tulisi haastaa epäoikeudenmukaisuutta, miten toivottomuuteen pakotettuja voidaan tukea ja mikä on kirkon rooli muutoksessa.
Ohjeet länsimaalaislle kirkoille
Kirja sisältää myös monia pyyntöjä Lähi-Idän kirkoilta muille kirkoille, kuten:
Älkää tarjotko Lähi-idän kirkollisille johtajille työpaikkoja läntisistä kirkoista, sillä heitä tarvitaan täällä. Sen sijaan kouluttakaa heitä ja rohkaiskaa kaikkia vastaamaan Jumalan kutsuun.
”Paikallinen kirkkomme on kärsinyt paljon siitä, että monet, etenkin johtajat, ovat päättäneet lähteä”, sanoo Elie Haddad, arabialaisen baptistisen teologisen seminaarin johtaja. ”Tarve Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella on lisääntymässä: eri uskontotaustaiset ihmiset ovat valmiita kuulemaan Kristuksesta, kun taas moni kirkoissamme etsii turvallisuutta, varmuutta ja parempaa tulevaisuutta”.
Älkää koskaan kutsuko Lähi-idän kristittyjä vähemmistöksi, puolustamisen tai pelastamisen tarpeessa oleviksi, sillä se altistaa heidät riistolle ja hyökkäyksille. Kuvailkaa heitä sen sijaan pitkäaikaiseksi ja olennaiseksi osaksi alueen monimuotoisuutta, jonka säilyttäminen on koko alueen tulevaisuuden kannalta elintärkeää.
”Kun lännen kristityt mieltävät arabikristityt pelastamista tarvitseviksi vähemmistöiksi, se uhriuttaa ja mitätöi heidät”, sanoo tohtori Martin Accad arabibaptistisesta teologisesta seminaarista.
Jonathan Andrews on kirjoittanut myös teokset ”Identiteettikriisi” ja ”Viimeinen turva”
Lähde: World Watch Monitor
