Uutiset
03.02.2017

Kristityt jäämässä Irakin jälleenrakennussuunnitelmien ulkopuolelle

Kristityt ovat jäämässä Pohjois-Irakin jälleenrakennussuunnitelmien ulkopuolelle, mikä entisestään vähentää heidän mahdollisuuksiaan palata kotiseudulleen, sitten kun ISIS on saatu alueella sotilaallisesti kukistettua, varoittaa brittiläisten avustusjärjestöjen keskusliitto.

Irakin kristityt ovat vakaasti sitä mieltä, että Irak on heidän hengellinen kotimaansa; heitä on ollut tuolla alueella vähintään kolmannelta vuosisadalta lähtien. Ennen vuotta 2003 Irakissa oli arviolta 1,5 miljoonaa kristittyä, mutta tällä hetkellä heitä arvioidaan olevan vain 200 000−500 000. Irakin kristityistä noin 70 prosenttia on Kaldean katolista taustaa olevia, loput ovat Syyrian ortodokseja ja katolisia, armenialaisia ja protestantteja.

Monet kristityt joutuivat pakenemaan pääkaupungista Bagdadista pohjoiseen, jossa jotkut kaupungit, kuten Qaraqosh, olivat ennen vuotta 2003 olleet 95-prosenttisesti kristittyjä liittouman ottaessa vallan. On arvioitu, että Isisin vallatessa Mosulin kaupungin kesäkuussa 2014 aiemmasta vuoden 2003 määrästä 35 000 kristittyjä vain 3 000 kristittyä oli jäänyt jäljelle.

YK:n pääsääntöisesti kristillisistä avustusjärjestöistä koostuva koalitio, joka toimii Irakissa ja Syyriassa, on sitä mieltä, että on selvää, että uskonnollisten vähemmistöyhteisöjen johtajat ovat jäämässä kansallisen ratkaisu-/sovintosuunnitelman ulkopuolelle. Sitä ovat muodostamassa Irakin ohella seudun muut valtaa pitävät tahot sekä YK.

Ensuring Equality (Tasapuolisuuden turvaamiseksi) -raportissa mainitaan, että on ehdottoman tärkeää, että kristityt ja muut vähemmistöryhmät saavat tukea politiikkaan ja turvallisuuteen liittyville huolenaiheilleen, jotta he voisivat palata Mosuliin tai ympäröivälle Niiniven tasankoseudulle, rakentaa ja aloittaa minkäänlaista sovintoprosessia.

Raportissa todetaan myös, että palaajille täytyy taata täydet kansalaisoikeudet sekä mahdollisuus kirkkojen ja yhteisökeskusten jälleenrakennukseen.
Raportin kokoamisessa mukana olleet avustusjärjestöt ovat toistaneet usein esitetyn väitteen siitä, että kristityt eivät saa tarpeeksi tukea kansainvälisiltä humanitäärisiltä toimijoilta, kuten UNHCR:ltä (YK:n pakolaisapujärjestö) ja kristittyjen täytyy luottaa kirkkojen apuun. Ne taas yrittävät toteuttaa omia avustusohjelmiaan rajallisin varoin.
Paikallisia kristittyjä ovat avustaneet muun muassa erilaiset kansalaisjärjestöt Syyriasta, Libanonista ja Jordaniasta.

”Kaikki mukana olleet kansalaisjärjestöt ovat todenneet, että suurin osa kristityistä ja muista vähemmistöryhmistä välttelee UNHCR:n leirejä ja laitoksia jatkuvan syrjinnän ja vainon tähden”, raportissa kerrotaan. Siinä mainitaan edelleen, että ”on täysin mahdotonta hyväksyä sitä, että turvapaikka olisikin täynnä pelkoa; paikka, joka hyljeksii niitä ihmisiä, joita varten se on tarkoitettu”.

Raportissa vedotaan UNHCR:ään, jotta se tunnustaisi vähemmistöryhmien erityiskokemukset. Raportissa haastetaan järjestöä avaamaan useampia ilmoittautumisyksiköitä mahdollistamaan YK:n leirien ulkopuolelta tulevien turvapaikanhakijoiden – jotka yleensä ovat ei-muslimeja – rekisteröitymisen. UNHCR-järjestön tulisi myös raportin mukaan työllistää enemmän ei-muslimeja rekisteröinti- ja turvallisuushenkilöstöön selkä tulkeiksi. Tällä vähennettäisiin ei-muslimeihin kohdistuvaa syrjintää.

Raportissa suositellaan, että apua antavien länsimaiden tulisi edistää vähemmistöryhmien sietokykyä rajoittamalla ääriliikkeitä suosivaa tiedotusvälineiden toimintaa. UNHCR:n tulisi myös antaa kaikille islamista kristinuskoon kääntyneille välitöntä suojaa, sillä käännynnäiset ovat suuressa vaarassa joutua murhatuiksi jopa toisten Eurooppaan tulleiden siirtolaisten taholta.

Myös niitä Balkanin valtioita, jotka ovat ilmaisseet halunsa ottaa vastaan kristittyjä pakolaisia osana EU:n määrärahoja, tulisi auttaa tässä tilanteessa. Tällä hetkellä tässä kohdin Saksa aiheuttaa vastarintaa ja uhkauksia, ettei asia olisi poliittisesti korrekti.

Samankaltaista viestiä kansainvälisen lisäavun tarpeellisuudesta saatiin tällä viikolla, kun 14-jäseninen kirkon johtajista koostuva delegaatio vieraili Bagdadissa ja Erbilissä. Delegaatio tapasi edustajia Bagdadista, Kurdistanin aluehallinnosta sekä YK:sta. Eräs delegaation kuuluva pastori totesi, että ”kansainvälinen apu on valitettavan riittämätöntä vastaamaan alati kasvavaan tarpeeseen jättäen paikalliset toimijat kantamaan taakkaa yksin.”

Venäjän ulkoministeri on syyttänyt EU:ta ”Lähi-idän kristittyjen ongelmien välttelemisestä ja naamioitumisesta poliittisen oikeassa olemisen taakse.”
Viime kuussa Al-Monitor-uutisverkkosivustolla kerrottiin, että Irakin kansallisen sovinto-ohjelman täytäntöönpano on vaarassa siitä syystä, että ohjelmassa syrjitään maan vähemmistöryhmiä, kuten Assyrian kristittyjä.

Yonandam Kanna, yksi Irakin harvoista kristityistä parlamentin jäsenistä kertoi verkkosivulla, että ohjelmassa ei oteta huomioon vähemmistöryhmien asuinalueita, joiden hallintaa arabienemmistöinen Irak haluaa.


Kanna lisää, että ”vähemmistöillä ei ole sananvaltaa tässä asiassa ja heidän ei edes sallita määritellä omaa kohtaloaan. Irakin kansallinen sovinto-ohjelma ei ota kristittyjen, jesidien tai muiden vähemmistöryhmien näkökulmia huomioon.”


Kanna on myös aiemmin kritisoinut suurempien poliittisten ryhmittymien alulle panemia kansallisia sovinto-ohjelmia, jotka eivät ole kyenneet lupaamaan vähemmistöryhmiä vastaan hirmutekoihin syyllistyneiden henkilöiden saattamista oikeuden eteen.

Eräs toinen kristitty Irakin parlamentin jäsen kertoi viime kesänä Washington DC:ssa järjestetyssä konferenssissa, että Irakin parlamentti ei ota vähemmistöryhmien mielipiteitä huomioon.
Kansainvälinen avustusjärjestö Open Doors yhdessä muiden toimijoiden kanssa on tehnyt yksityiskohtaisen raportin Irakin ja Syyrian kristittyjen elintärkeästä panoksesta maissaan. Raportin koordinaattori ”Rami” (nimi muutettu) sanoo: ” Kirkko tarvitsee tunnustusta siitä tärkeästä roolista, joka sillä on jälleenrakennuksessa ja sovinnon teossa. Kristittyjen huomioiminen ja läsnäolo ei liity ainoastaan heihin: Se on koko yhteiskunnan hyväksi.”

Raportissa todetaan: ”Kun kristinusko levisi ympäri nykyistä Lähi-itää huomaamme, että siitä saakka aina nykyhetkeen asti kristityt ovat vaikuttaneet yhteiskunnissa kirjallisuuden, terveyden sekä arabian kielen hyväksi. Jotkut parhaista vanhoista koululaitoksista ovat kristittyjen perustamia. Kristityt olivat ensimmäisten joukossa perustamassa erilaisia hyväntekeväisyys- ja avustusjärjestöjä. Me näemme kristittyjen olevan mukana politiikassa sekä Irakin valtion kehittymisessä. Kristittyjä on tunnetuimpien liikemiesten joukossa. Tulevaisuudessa kristityt yhdessä muiden vähemmistöryhmien kanssa ovat elintärkeitä Irakin vakauden turvaajina. Tutkijat ovat samaa mieltä siitä, että meidän täytyy säilyttää monimuotoisuus voidaksemme vastustaa ääriliikehdintää ja radikalisoitumista. Me tarvitsemme monimuotoisuutta varmistaaksemme Lähi-idän alueen rauhan ja vakauden. ”

Open Doors-järjestö vastaa näihin haasteisiin ”Ramin” mukaan työskentelemällä paikallisten kirkkojen johtajien kanssa, vaikuttamalla maailmanlaajuisesti hallitusten ja päätöksentekijöiden toimintaan sekä yrittämällä kerätä ”Miljoona toivon ääntä” tukeakseen kampanjaa ”Toivoa Lähi-itään”.